OT: Oppimiskäsityskirjoitelma

Oppimiskäsityskirjoitelman virikekysymykset olivat seuraavia: 

• Mitä mielestäsi oppiminen tarkoittaa?
• Miten mielestäsi ihminen oppii parhaiten? 
• Miten opetat omaa alaasi?
• Miten omaa alaasi oppii parhaiten?
• Miksi oppimista tapahtuu, miksi ei tapahdu?

Hauskoja nämä portfoliopysäkit, kun ne pakottaa myös kirjoittamaan ylös ajatuksia, joita kokoajan tässä opintojen edetessä tulee joka tapauksessa mieleen.

Oppiminen on melko laaja käsite ja sitähän voi käsitellä eri näkökulmista ja teorioiden kautta vähän eri tavoin. Minulle itselleni oppiminen on muutoksen tapahtumista. Koen, että oikean syvän oppimiskokemuksen jälkeen osaan toimia eri tavalla ja suhtautua asioihin laajemalla näkemyksellä. Tietojen ja taitojen lisääntyminen on toki oppimisessa keskiössä, mutta samalla vaikutetaan arvoihin ja asenteisiin.

Oppimista on varmasti yhtä monen tyyppistä kuin on ihmisiäkin. Osalle toimii hyvin luentotyyppinen oppiminen, toiselle lukeminen ja kolmannelle keskustelu. Itse koen, että tekemällä oppiminen on yksi parhaita menetelmiä sisäistää asiat. Tietojen vieminen kohti aitoa kokemuksellista tilannetta auttaa syventämään oppimista. Samalla, kun pääsee vielä tekemään asioita toisten kanssa niin vuorovaikutuksen kautta oppiminen monipuolistuu ja saa uusia näkökulmia, joita ei yksin puurtamalla tulisi huomanneeksi. Pidän itse oppipoika-mestari käytänteistä ja haluaisin nähdä, että toimitapaa käytettäisiin nykyistä enemmän ihan kaikenlaisessa opiskelussa ja työssä oppimisenedistämiseen. Koulussa tällä metodilla voisi rikkoa perinteisiä luokkarajoja ja työpaikoilla osastojaottelua. Näin varmasti kehittyisimme kaikki niin vuorovaikuttajina, kuuntelijoina kuin asiantuntijoina.

Oppimiskäsityskirjoitelman kolmas kysymys sai minut miettimään kysymystä "Mikä on oma alani?". Olen koulutukseltani diplomi-insinööri, jonka informaatioverkostojen tutkinto sisälsi miltei puolet talouteen liittyviä opintoja. Työelämä on vienyt minua koko ajan enemmän kohti organisaationkehittämisaktiviteetteja sisältäen aina aimo annoksen kansainvälisyyttä, viestintää, markkinointia ja nyt erityisesti yrittäjyys- ja innovaatioasioita. Kenties ominta opettamissakkia minulle olisi aikuis- tai ammattikorkeakouluopiskelijat, jotka olisivat kiinnostuneita yrittäjyydestä ja start-upyrityksen organisaation- ja henkilöstöhallinnon kehittämisestä monipuolisesti. Näiden aiheiden opetus olisi mielestäni mielekkäintä toteuttaa case-opetuksena, jossa korostuisi aidot kehittämishankkeet yrityksistä tai opiskelijoiden omista organisaatioista.

Koen tälläisen case-tyyppisen opetuksen mahdollistajaksi, sen että minulla on töitteni kautta todella hyvät yhteydet yrityksiin ja olen verkottunut laajasti erityisesti jatkuvasti kehittyvälle IT-alalle. Hankin myös jatkuvasti uusia kontakteja ja tykkään verkostoitumisesta jonka näen olevan yksi parhaita tapoja pitää itseään ajantasalla päivän polttavista asioita ja aiheista. Näitä ja aitoa työelämäkokemusta voi sitten hyvin hyödyntää opettamisessa. Näenkin itseni tulevaisuudessa opettajana, joka ei tee pelkkää opettamistyötä vaan on jatkuvasti mukana myös yrityselämässä.

Oppimisen yksi tärkeimpiä tekijöitä on mielestäni opiskelijan motivaatio. Halu oppia ja tehdä muutos on ehdottomasti ykkös driveri. Oppimisinnokkuuteen voi toki vaikuttaa myös opettajan motivaatio. Opettajan tulisi olla innostunut omasta alastaan, koska innostus tarttuu. Esimerkkinä toimiminen ja itsensä likoon laittaminen tilanteessa kuin tilanteessa viestittää opetettaville positiivista sanomaa ja uskon, että opetuksen tulokset ovat paremmat. Opiskelijoiden rohkaiseminen ja tukeminen kokeilevaan oppimiseen ovat varmasti menetelmiä mitä itse tulen käyttämään ja aika näyttää tapahtuuko oppimista vai ei. Opettajan tulee toki koko ajan myös peilata omaa tapaa toimia ja pyrkiä muuttamaan sitä niin, että syntyy parempia oppimistuloksia. 

.

Elinikäisenoppimisen dilemma: Mitenköhän sitä säilyisikin aina yhtä innokkaana imemään uutta infoa kuin pesusieni vettä?