APE12: Yrittäjyyskasvatus

Mitä on yrittäminen? Mitä on yrittäjyyskasvatus?

Yrittäminen on rohkeutta valita oma polku, uskoa vahvasti omaan osaamiseen, nauttia vapaudesta ja vastuusta, halu menestyä ja ikuinen innostus paahtaa oman asian eteen.

Yrittäjyyskasvatus on mitä suuremmissa määrin asennekasvatusta, silmien aukaisemista sen monipuolisille vaihtoehdoille, ennakkoluulojen karistamista ja toki vahvan ammattiosaamisen luomien mahdollisuuksien oivaltamista.

Noihin omiin ajatuksiini nojautuen lähdin sulkeltamaan kohti omaa opetusteemaa.

Osaamistavoitteemme oli määritelty niin, että opettajaopiskelijat vahvistaisivat sisäistä yrittäjyyttään ja kehittäisivät omia oppimisympäristöjään työssään niin, että ne vahvistaisivat yrittäjyyden potentiaalia. Toteutuksemme nojasi vahvasti juurikin tähän sisäiseen yrittäjyyteen ja yrittämisen hauskan puolen esiin tuomiseen, jotta kynnys yrittäjyyteen madaltuisi ja yrittäjyyttä yhtenä työllistämisen muotona arvostettaisiin jatkossa enemmän. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa näitä uusia rohkeita nuoria yrittäjiksi, kun isojen yritysten aika on ohi ja työtä tehdään enemmissä määrin pienten yritysten verkostoissa ihan alasta riippumatta.

Ryhmämme APE12-toteutus nojasi vahvasti elämyksellisyyteen, jonka elementteinä olivat alun itse tehty herättely-youtube-video, Maarit tuutorin oman vauhdikkaan ennakkotehtävän suorittaminen, Polar Bear Pitching -kisan seuraaminen ja ihka elävän yrittäjävierailun toteuttaminen. Polar Bear Pitching on kisa startup-yrittäjille eli vasta-alkaneille kasvu-, kansainvälistymis- ja rahoitushakuisille yrityksille. Kisa itse haastaa yrittäjiä kylmillä olosuhteilla, kun yrityksen pitch eli hissipuhe (ydinsanoma) tulee pitää avannosta käsin ja vakuuttaa sillä tilannetta seuraavat rahoittajat.  Näiden elämyselementtien avulla vastasimme osaamistavoitteen toteutumisessa.

Ydinsisältöasioihin vastuutimme opettajaopiskelijaystävämme jo ennakkotehtävässä. Ydinkysymykset olivat millaisilla opetus- ja arvointimenetelmillä vahvistat opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä ja miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa? Näihin pohjautuen loimme socrative-kyselyn, jossa kaikki tehtävää suorittavat pääsivät itseopiskelemaan yrittäjyyden perusteita tutustuen mm. eri yritysmalleihin. Lisäksi haastoimme opiskelijat miettimään videon pohjalta erilaisia opetusmenetelmiä yrittäjyyskasvatukseen ja miten ne juuri sopisivat omiin aloihin, jolle ovat suuntaamassa. Tehtävän lopuksi kaikki pääsivät testaamaan millaisia yrittäjiä heistä tulisi tämän testin avulla: http://rohkeasuomi.fi/visat/yrittajatesti/
Oli kiva huomata kuinka opiskelijat todella panostivat ennakkotehtävään ja selkesti innostuivat siitä, kun jakoivat muunmuassa omissa facebook-profiileissaan yrittäjätyyppiään.

Pyrimme kaikilla tavoilla pitämään yllä positiivista asennetta niin tehtävien annossa kuin itse opetussessiossa, jossa vähän tekniikka meinasi asettaa haasteita. Itse en päässyt oman Polar Bear Pitching työroolini vuoksi livenä sessioon paikalle, mutta koko ajan seurasin tilannetta ryhmämme whatsapp-kanavan kautta antaen lisäksi väliaikatietoja. Olin kyllä kiitollinen siitä kuinka hienosti ryhmäläiset selvisivät sessiosta ja pystyivät muokkamaan aikataulua hienosti lennosta. Tätähän opettaminen juurikin todellisuudessa on. Harvemmin asiat menevät niin kuin suunnittelee. Saimmekin palautetta opettajatuutorilta tästä yllätyksellisyyden koukuttavasta tunnelmasta, joka alkoi jo meillä ennakkotehtävän vaiheittaisesta julkaisemisesta.

Fiilis oli kyllä todella hieno opetussession jälkeen, kun olimme viimeinen opetusryhmä ja nyt APE-opinnot olivat näitä lopputöitä vaille vaille valmiit. Itselläni elämäntilanne on ollut hyvinkin uudenlainen nyt tammikuusta eteenpäin, kun vaihdoin työpaikkaa ja mieheni aloitti yrittäjänä, joten aikataulutus näitä omalla ajalla tehtäviä opeopintoja varten on ollut todella tiukassa. Kaiken kukkuraksi jään nyt pienelle tauolle opeopintojen suhteen, kun saamme perheenlisäystä tulevan kuukauden sisään. :) Isoimmat osiot näitä opintoja on onneksi kuitenkin jo pulkassa, kun kasvatustieteelliset suoritin viime kesänä ja nyt nämä APE-opinnot. Opetusharjoittelua jos seuraavaksi alkaisi suunnittelemaan ja sitten toki lisäksi niitä valinnaisia opintoja.

Kiitoksia kaikille lukijoille ja lupaan kuitenkin pitää tätä blogia jokseenkin aktiivisena myös mammalomani aikana.

APE14: Kestävä kehitys

Aikataulut ja niiden mahdottomuus. Se toteutui minulla viime keskiviikkona ja täytyi luovuttaa APE-sessioon osallistumisen kanssa, kun oli 3 paikkaa, jossa tarvi olla yhtäaikaa. No onnistuihan tämä AC-tallenteen kautta opiskelukin vaikkakin puheliaana ihmisenä tuntui siltä, että harmi kun ei pääse kommentoimaan ja osallistumaan keskusteluun.

Aiheena tällä viikolla oli kestävä kehitys, josta minulla selkeästi oli hyvinkin suppea alkukäsitys. Lähinnä ajattelin sen pitävän sisällään ekologista puolta koulujen toiminnassa eli vastaavaa kun itsekkin tulee tehtyä erityisesti lastenvaatehankinnoissa kirpputoreja ja kierrätän paperit, biot ja metallit. 

Kestävä kehitys olikin myös taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä arvot siihen vielä nivoutuen. Oheinen kuva oli minusta niin avaava, että halusin sen kopioida tähän muistiin.

Laininen, Manninen, Tenhunen. Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa. OKKA-säätiö.

Poimin kuuntelemastani tallenteesta vielä talteen myös Jaanan kommentin, koska yhdyin ajatukseen täysin: "Oli tervettä huomata, että muutkin kuin vain ekologiset asiat ovat kestävää kehitystä. Erityisesti omaa mieltä lämmitti tämä hyvinvointi ja yhteisöllisyys näkökulma."

Kestävän kehityksen opettamiseen annettiin myös vinkkiä, että pelkkä tiedon jakaminen ei riitä vaan oppilaita tulisi aktivoida kriittiseen ajatteluun ja viedä KeKe-asioita vahvasti käytäntöön, jotta oppinen varmistettaisiin kokemuksellisuuden kautta.

Oivalluksina minulle tuli erilaisista opetuksen sisällöistä erityisesti elinkaariajattelun lisäksi myös asiakasnäkökulman ja palveluprosessin, tietojärjestelmien, sosiaalisten järjestelmien (työyhteisön merkityksen) ja tulevaisuus ajattelun (esim öljyn hinnan merkitys) nivoutuminen KeKe-teemaan. En olisi osannut ollenkaan yhdistää näitä tähän, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu hyvinkin luontevalta.

Teemaryhmä oli hienosti toteuttanut haastattelun, josta oli tehnyt AC-tallenteen. He olivatkin saaneet oikean erityisasiantuntijan tähän kommentoimaan meille asioita eli Turun yliopiston resurssitehokkaan liiketoiminnan tutkimusryhmän vetäjän Piia Nurmen. Haastattelua veti Minna, jonka tapa toimia haastattelijana oli hyvin rauhallinen ja asiantuntemusta lisäävä, kun hän antoi Piialle hälle kuuluvan arvon. Haastattelusta erityisesti mieleen jäi, että Piia painotti, että jokaisesta oppiaineesta löytyy kestävän kehityksen näkökulma, jos sitä edes hetken pohtii. Hän toki nosti esille melko selkeitä tapauksia, kuten kosmentologi- tai rakennuspuolen opiskelun, mutta myös tradenomiopiskelijat.

Tästä onkin hyvä siirtyä pohtimaan mitä kestävä kehitys minun allallani olisi, kun ala on ohjelmistopuolen HR-työtä niin se ei olekaan ehkä niin selkeää. Tokihan ac-tallenteen ryhmätöissä nousi itsellekin tulleita ajatuksia mieleen, kuten paperiton toimisto, sähköiset oppimateriaalit ja verkko-opintojen hyödyntäminen. Muuten ohjelmistopuolella, kun on kyse immateriaalisten tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta niin painotus on varmasti niiden tuottamiseen käytettyjen apuvälineiden kierrättämisessä. Siitähän erityisen haastavaa tekee sen, että uusien tehokkaampien laitteiden käyttöönotto tarkoittaa tiettyjen päivitysten jälkeen uusien ostamista ja silloin vanhoista käytännössä tulee sitten elektroniikkaromua. Kaikki kuluttajat kohtaavat tilanteen, kun vaihtavat puhelinmallin uuteen, että mitä vanhalle tapahtuu sehän pölyttyy kaapin pohjalle. Käytön kierrättäminen on haastavaa, mutta onneksi jatkuvasti paremmin elektroniikkaromusta saadaan kierrätettyä materiaaleja.

Ohjelmistopuolella opetusmateriaali onkin jo pitkään ollut sähköistä tapahtuuhan kaikki tehtävät harjoitukset tietokonemaailmassa, joten paperia on näkynyt lähinnä tenttitilanteissa, jotka nekin ovat siirtyneet omien opintojen jälkeen verkkoon. Henkilöstöpuolellakin ollaan vahvasti siirrytty kohti paperittomuutta. Tätä kehitystä ovat helpottaneet erityisesti hyvät sähköiset palkanlaskentaohjelmat & matkalaskuohjelmat (esim netvisor), sähköisten dokumenttien allekirjoituksen mahdollistava DocuSign, erilaiset sähköiset rekrytointijärjestelmät (esim uusi tulokas Heebo) ja toki Netpostin kaltaiset sähköiset postituspalvelut.

Onneksi tämä luento antoi uutta KeKe-ajatelvaa ja nosti esille esimerkiksi sosiaaliset suhteet eli ryhmäytymisen oppimistilanteissa. Asennekasvatustahan myös voi toteuttaa ihan millä alalla tahansa eli suvaitsevaisuutta, kulttuuria ja kestäviä arvoja. Omalla alallani varmarsti nousee esille vahvasti kansainvälinen yhteistyö, viihtymiseen liittyvät asiat ja yrityskulttuuri. Oppilaitoksissa voidaan ehkäistä kiusaamista ja puuttua toivottavasti tulevaisuudessa järeämmin myös verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen. Ohjelmistopuolella opiskelijat ovat varmasti hyvin lahjakkaita älyllisesti, mutta sosiaalisissa suhteissa on varmasti juurikin niitä heikkoja kohtia, joita tulee tukea monimuotoisesti.

Täytyy kiittää monipuolisesta ja monella tapaa silmiä aukaisevasta luennosta APE14-ryhmää. Kiitos, että olitte ottaneet selkeän tallenteen, jota oli helppo ja mielekäs seurata!

APE13: Työelämälähtöisyys

Ystävänpäiväviikon keskiviikkona meillä oli aihepiirissä Työelämälähtöisyys ja -läheisyys. Tällä kertaa ajattelin sukeltaa aiheepiiriin pohtimalla myös vähän ydinkysymyksistä nousevia ajatuksia unohtamatta toki käytännön toteutuksen purkamista ja opetusmenetelmien esittelyä, joihin olen paljon edellisissä keskittynyt. 

Ydinkysymykset olivat siis:

Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?

Miten työelämälähtöistä oppimista ohjataan?

Aihepiiriin päästiin sukeltamaan omien kokemusten kautta jo esitehtävässä, jossa nostin tarkoituksella myös opettajan omia työelämäoloja- ja työelämäsidonnaisuutta vahvasti esille. Koen, että mitä paremmat työelämäsidokset koululaitoksen ulkopuolelle opettajalla on sitä paremmin hän voi toteuttaa työelämälähtöisyyttä kaikissa opintojen vaiheissa, harjoitteluissa, casetöissä, lopputöissä, yrittäjävierailuissa tai excursioissa yrityksiin.

Ennakkotehtäväksi valittiin joko haastattelu tai sitten omakohtaisiin kokemuksiin pureutuminen ja lisäksi toiveet tulevalle opetussessiolle sen sisällöistä.  Minä valitsin ensimmäisestä kahdesta jälkimmäisen, jonka ajatuksista haluan tähän nostaa juttuja:

Olen ollut useamman kerran työpaikoillani harjoittelijoiden työpaikkaohjaajana ja on nyt jännä ajatella tätä tehtävää pedagogisesta lähtökohdasta, kun silloin en ollut vielä opettajaopintoja aloittanut. Pääasiassa kouluilta tullut ohjeistus ja aktiivisuus on ollut joka kerralla hyvinkin heikkoa. Opiskelijat ovat itse ottaneet yhteyttä olisiko harjoittelupaikkaa tarjolla ja vain yhden kerran opettaja on halunnut tulla harjoittelua ennen ja sen päätteeksi käymään työpaikalla juttelemassa miten harjoittelu sujui. Tämä oli kyllä siinä tapauksessa todella hyvä, kun kyse oli ulkomaalaistaustaisen henkilön kielitaidon kehittämisestä niin siinä samalla varmistettiin, että kaikki osapuolet ovat ymmärtäneet työtehtävät ja tavoitteet samalla tavalla.

Kaikki nämä harjoittelut ovat olleet hyvin tietointensitiivisiä paikkoja korkeakoulutetuille, joissa monissa on päädytty tuottamaan erilaisia dokumentteja (perehdytys-, markkinointi-, viestintämateriaalia), joten ohjaamista on toki tarvittu, että kyseinen henkilö on päässyt tuottavaan työhön, mutta samalla on luotettu kokelaan korkeaan koulutukseen ja entisiin kokemuksiin. Se mikä myös tulee ottaa huomioon on, että paikat ovat olleet monesti työvoimapoliittisten koulutusten harjoitteluja eivätkä niinkään jonkun ammattitutkinnon harjoitteluja eli niistä minulla ei ole kokemusta. Toivottavasti niissä opettaja ottaa vahvemman roolin myös työpaikan suuntaan.

Oivalluksia:

•  Harjoittelijan motivaatio saadaan pidettyä yllä riittävän haastavissa työtehtävissä.

• Tarkka ja riittävän laaja perehdytys on todellakin tarpeen, vaikka henkilö olisikin harjoittelussa vain muutaman viikon.

•  Harjoittelijan ohjaamiseen tulee varata tarpeeksi aikaa. Omassa kiireellisessä työssä tämä on haastavaa, mutta ilman tätä harjoittelija turhautuu työssään.

• Ohjauksen tulee olla joka päiväistä tai ainakin on oltava saatavilla jos ohjattava tarvitsee jotain tietoja.

• On hyvä ottaa isompikin osa organisaatiota mukaan harjoittelijan ohjaamiseen. Näin saadaan muitakin näkökulmia työhön, tehtävään ja yleisesti työelämään.

• Harjoittelijan tulosta on myöskin informoitava koko organisaatiota samoin kuin informoitaisiin uuden työntekijän tulosta, jotta harjoittelija kokee itsensä tervetulleeksi ja kaikki osaavat varautua ja tarjota apua.

• Harjoittelu ajan tullessa loppuun tulee mahdollisimman selkeästi sopia mahdollisista jatkoista työsuhteen muodossa tai sopia esimerkiksi kuinka harjoittelija voi hakea organisaatiosta kesätyötä, jos hänet on koettu sellaiseksi työntekijäksi josta on lisäarvoa yritykselle.




Sisällöllisesti minua toki kiinnosti paljon asiat, jotka olivat myös hyvin HR-sidonnaisia, mutta lisäksi toki kaikki oppilaitoksissa tapahtuvat jutut, joista erityisesti mieleen jäi sessiossa esiin noussut työharjoittelun aloituseminaari.  






Ennakkopohdinnassa mieleeni juolahti muunmuassa tälläisiä ajatuksia:     


Työelämälähtöisyys on toki minulle kovin tuttua IT-alan HR-näkökulmasta, mutta tuosta koulutus/oppimisnäkökulmasta kaikki info on tervetullutta. 
Toki tässä keskitytään koulutukseen/oppimiseen, mutta olisi hienoa kuulla millaisia HR-juttuja esim perehdysprosesseja kouluissa on uusille työntekijöille.


•  Kuinka opettajat pitävät yllä työelämäkontakteja? 

• Onko heille varattu resursseja työnkierrolle?

• Onko opettajilla omia verkostoja joissa vaihtaisivat alansa kuulumisia? Toki ammattijärjestö mutta muuta?

• Millaisia some-kanavia tiedon/työelämälähtöisyyden jakoon on?


Opetussessio oli jaettu mukaviin pieniin asiantuntialuentoihin (työelämälähtöinen oppimisympäristö, näyttötutkinnot ja gamelab, työelämälähtöisen oppimisen ohjaaminen) ja lisäksi ryhmätyöhön breakouthuoneissa ja muihin keskusteluttamisiin, jotka kivasti rytmittivät opetussessiota. Lisäksi meille oli luotu googleforms kysely osaamisen varmistamiseen, johon voi helposti palata linkin kautta: https://docs.google.com/forms/d/1DEfPFxeFuowMT0YuyMdBOdC1R5DCx58ed1U8h7AkU_Q/viewform






Minusta opettajaryhmä onnistui hyvin opetussessiossaan ja he saivat hienosti tuotua ydinkysymysten lisäksi uusiakin juttuja, kuten GameLab-muotoisen opiskelun, johon olenkin jo aiemmin tutustunut edellisen työpaikkani Yritystakomon kautta. 

APE15: Erityiskasvatus

Viime viikkoinen erityiskasvatuksen verkkoluento oli kyllä hieno kokemus. Kaikki jotenkin toimi ilman häslinkiä ja jopa tälläinen aktiviteettien superkuluttaja nautti luentopainotteisesta sessiosta. Se oli selkeästi äärimmäisen hyvin valmisteltu ja esiintyjät ottivat omat roolinsa vastaan täydellä asiantuntemuksella.

Koko aiheeseen pääsee hyvin virittäytymään tällä pienellä Luovin teettämällä videolla: https://www.youtube.com/watch?v=cYE7B1FyhnY

Lea aloitti session erityisopetuksesta ja opintojen mukauttamisesta. Esitellen tapoja kuinka tätä tehdään ja kertomalla kuinka erityiskasvatuksen taidot ovat nykyään entistäkin tärkeämpiä, kun erityistarpeisia opiskelijoita sijoitetaan normaaliluokkiin. Outi esitteli meille lainsäädännöllisiä lähtökohtia aihepiiriin liittyen, josta päälimmäisenä jäi mieleen laki, jossa jokaisella tulee olla oikeus koulutukseen.

Molemmat sessiot sisälsivät hyvää keskusteluttamista ja oikean tyyppisiä esimerkkejä tähän aihepiiriin liittyen, joten esitystavan luentopainotteisuudesta huolimatta aika tuntui lentävän siivillä.

Lisäksi meidän tuli käydä tutustumassa dokumenttiin http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Erityiset_opintopolut.pdf ja etsiä sivulta 31 olevasta taulukosta tapoja, joilla me kokisimme, että omalla alallamme olisi hyötyä erityisohjaustilanteissa. Minusta taulokossa oli sen verran hyviä neuvoja, että noita kaikkia tulisi pystyä jossakin määrin toteuttamaan ihan normaalissakin opettamisessa, jotta kaikki opiskelijat oppisivat mahdollisimman hyvin.

Pienen tauon jälkeen siirryimme Marjan ja Piian ohjaamaan opetukseen, jossa etenimme tarinan mukaan. Minusta tämä oli hieno tehokeino, joka selkeästi loi rungon opetettavalle materiaalille. He siis kävivät läpi HOJKS-prosessia ihan alusta loppuun saakka. Jokaiseen vaiheeseen meitä johdatti Anni, jonka tarina oli lainattu ymmärtääkseni Ameon-sivuilta ja se oli ihan tosi tarinaa, joten vieläkin mielenkiintoisempaa seurattavaa. Annin tarinan myötä niinkin monimutkaiselta ja aluksi vaikealta prosessilta kuullostanut HOJKS (mukautetun opiskelijan oppimissuunnitelma) sai ihan konkreettiset ja helposti lähestyttävät raamit. Oikein oivallista opettamista ja vielä mahtavampaa, kun opettajien vaihdot sujuivat tosi smoothisti.

Koko opetuksen loppuun Outilla oli lisäksi myös meille googlekysely, jonka avulla varmistettiin meijän oppimista. Kysely löytyy täältä: https://docs.google.com/forms/d/1oWlNCK15dfyH_uaZnlsb0iy87pHKpj1AHJ6ynWH54_k/viewform

Kysymysten oikeat vastaukset avattiin meille, joka antoi palautetta omasta oppimisesta. Ihan loppuun saimme vielä vastailla palautekyselyyn:
https://docs.google.com/forms/d/16bv0cPaimEG0bu0UqwLVnEkvoKL1HPO1aTN0i32PRAA/viewform

Kokonaisuudessaan on siis vielä kerran pakko kerrata itseäni, mutta nautin tästä rauhallisesta luentomaisesta asiantuntijasessiosta, jonka Lea, Outi, Marja ja Piia meille tarjosivat. Yksi avain onnistumiseen saattoi myös olla se että tyyli sopi heidän kaikkien luoteeseenkin tosi hyvin.

Olen siis valmistautumassa hyvin rauhallisin mielin huomiseen työelämälähtöisyyden luentoon.

APE11: Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

Tänään saimme nauttia Millan, Ninan, Niinan ja Tiinan showsta kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden parissa.

Oli jännää hypätä katsomaan kuinka uudet pienryhmämme olivat teemoja lähteneet toteuttamaan ja varsinkin, kun aikaa oli nyt se 2 tuntia tähän opetukseen. Kokonaisuudessaan KV-ryhmä oli aikatauluttanut opetuksensa hyvin ja he kertoivat alkuun mitä tuleman piti. Lisäksi olimme tutustuneet jokainen aihealueeseen tehden ennakkotehtävän vaikkakin siitä oli jo melkoisesti aikaa, kun itse tehtävän tein, joten tuntui oli jo varmasti päässyt unohtamaan osan ajatuksista.

Niina aloitti ensimmäisenä kertomalla meille kulttuurikompetenssin eri osa-alueista.
ja esitti loppuun kysymyksen miten kohdata: asenne, motivaatio, sosiaaliset taidot, kielitaidot, ihmissuhdetaidot, avoimuus

Milla Kotoutuminen, valmiudet, sosiaaliset verkostot, koulutus, ekonominen asema, asenne, motivoituminen suomalaiseen kulttuuriin, polling

Tiina monikulttuurisen opiskelijaryhmän ohjaaminen, positiivinen erityiskohtelu, miksi maahanmuuttajilta ei vaadita samaa? artikkeli Maaritilta,
kättennostoäänestys tulisiko sijoittaa samaan ryhmään

Niina Kansainvälisyys, oppilaiden kansainvälisyys on tärkeää nykyään normaalia, kansainvälisyys tuo suomeen paljon positiviisiakin asioita puolisoiden osaaminen suomeen, rikastaa kulttuuria,
- opiskelijoiden vaihtokokemukset toki pitäisi sitten purkaa jotenkin oppilaitoksissa minusta tätä ei ainakaan minun kouluaikana mitenkään tehty

Mun ryhmätyö breakout roomeissa
1. Kulttuuritaustan vaikutuksen ihmisen toiminnassa
vaihdetaan naisope-mieheksi
ei osata sanoa ei
aikataulut ei pidä


Eri kulttuuritaustan opiskelijoiden kotoutuminen uuteen ympäristöön

Kielitaitojen merkitys

 Oppilaitoksen kansainvälisten toimintojen eri osa-alueet, opettaja, oppilas ja oppilaitos

Miten opettajana voi edistää kv-toimintaa

Tulevaan erityskasvatusteemaan tutustumista

Eilisestä kansainvälisyys-teemasta on vielä kirjoittelematta, mutta sukelsinkin sitä ennen ensi viikon erityskasvatusteemaan. Lea oli laittanut meille miettimistehtävän, jossa pyydettiin tutustumaan tähän materiaaliin: http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Mukauttamisjulkaisu.pdf ja pohtimaan mitä mukauttaminen tarkoittaa ja kuinka omalla koulutusalallani voitaisiin mukauttaa opetusta?

Tartuin tuumasta toimeen ja kun tämä erityskasvatus on varmasti yksi niitä aiheita, joista kaikista vähiten tiedän niin innolla luinkin dokumenttia. Erityisesti jäin kiinni sivulla 7 esitettyihin yksilöistämisen keinoihin. Mukauttaminen ei toki ole kauhean yleistä yliopistotasoisessa koulutuksessa tai ainakaan sellainen ei tullut vastaan itsellä siellä opiskelessa kuin ihan muutamissa tapauksissa. Ammattikorkeakoulunkaan puoli ei ole minulle tuttu, joten tulee varmasti tutustua. Minun mahdolliset opetettavat aineet kuitenkin varmasti painottuvat tuonne korkeakoulupuolelle.

Erityisesti jäin kiinni sivulla 7 esitettyihin yksilöistämisen keinoihin. Sieltä poimin itselle tutuimpina esimerkiksi lukihäiriötapauksissa annetun lisäajan tehtäviin ja henkilökohtaisen ohjauksen opintotoimistosta. Lisäksi tiedän, että yliopistolla lukihäiriötapauksissa pystyi tekemään tentit erillisessä tilassa ja aikaa sai käyttää enemmän, kun muutenhan teknillisen tiedekunnan tentit olivat massatenttejä useamman sadan opiskelijan tehdessä tenttiä samassa salissa. Siinä jos on keskittymishäiriöitä niin huh, varmasti on haasteita saada tehtyä mitään järkevää, kun koko ajan ympärillä kuhisee.

Muita sivulla 7 esitettyjä keinoja, kuten yksilöllinen materiaali, oppimis- ja opettamismenetelmät tai erilliset arviointimenetelmät eivät tulleet vastaan, mutta uskoisin, että niitäkin varmasti myös yliopistossa käytetään, jos on tarve. Toisaalta yliopistoon on kuitenkin karsiutunut valintakokeissa ne lahjakkaimmat opiskelijat, joten mukauttaminen on varmasti paljon vähäisempää.

Se kuinka yliopistossakin voidaan tukea erilaisia oppijoita on varmasti juuri nuo erilaiset oppimis-ja opettamismuodot, kuten pienryhmäopetus, ryhmätyöskentelyt, harjoitustyöt, kirjalliset tehtävät jne. Näin pääsee jokainen opiskelija, jossakin osuudessa kurssia käyttämään omia opiskeluvahvuuksia.

Muita kokemuksia minulla on erityisopiskelijoista lukioajoiltani, kun samassa ikäluokassa oli yksi näkövammainen poika. Hän siis näki hyvin vähän ja käyttikin paljon apuvälineitä liikkumisessa (keppi) ja opiskelussa (tietokone jne). Hän kuitenkin pystyi osallistumaan normaaliopetukseen ja kirjoitti ylioppilaaksikin ihan samaan aikaan kuin me muut. Kokeet hän suoritti erillisessä tilassa ja hänellä oli usein henkilökohtainen avustaja mukana koulupäivien sujuvoittamisessa. Tämä mielestäni oli tosi hyvä juttu kaikille meille muille nähdä kuinka tuollaisesta isostakin rajoitteesta huolimatta voi suoriutua ihan normaaliajassa ja normaalitavoitteiden mukaisesti.

Mukauttaminen minun mielestä lähteekin hyvin pienistäkin asioista, joissa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet. Lisäksi minusta on todella hyvä, kun nykyään näitä erityisopiskelijoita sijoitetaan normaaliluokkiin. Näin kasvamme automaattisesti suvaitsevimmaksi ja hyväksyvimmiksi aikuisiksi. Lisäksi minusta se vähentää meidän ennakkoluuloja esimerkiksi tilanteissa, joissa olemme rekrytoimassa uusia työntekijöitä. Näin saamme koko yhteiskunnan toimimaan paremmin emmekä sulje ketään ulkopuolelle poikkeavuuden vuoksi.

Osaamiseni on siis vielä hyvin rajoittunutta tämän teeman ympäriltä ja sen vuoksi odotan sen sisältöä hyvin innolla!

Lähipäivien riemua

Hiphei pitkästä aikaa.

Pofon jälkeen ei todentotta ole ollut elämää täällä, mutta syynä ei ole todellakaan lomailu vaan elämässä tapahtuvat yllätyskäänteet, jotka aikatauluttivat minun joulun lomailuksi varatun ajan täysin uusiksi. Sain siis uusia töitä :)

Joulun aikaa, vuoden vaihdettani ja tätä tammikuuta ovat siis rytmittäneet sulassa sovussa niin vanhan työpaikan uuden työntekijän perehdytys kuin uuden työpaikan supermielenkiintoiset haasteet, jotka kyllä imaisevat niin täysillä mukaan, että voin vain todeta näiden opeopintojen olleen taka-alalla.

No se minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja tänään oli nyt aika tarttua tähän blogin kirjoitukseen oikein uralla. Meillä oli 12-13.1 lähipäivät, joihin jokainen opepari valmisteli 30minuutin opetussession. Minun parikseni oli valikoitunut tuutorin päätöksellä Vesa ja oli kyllä hyvä, että aloitimme sessiomme ideoinnin tarpeeksi ajoissa. Opetussession aiheeksi valikoitui Innovaatio voimavaraksi, koska koimme sen molemmille hyvin läheiseksi aiheeksi ja onhan se meidän opintojenkin painopiste ihan opinto-opasta luettaessa (tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen).

Vesan kanssa oli helppo tehdä töitä ja saimmekin opetussessiomme valmistelut materiaaleineen valmiiksi hyvissä ajoin, jopa liiankin hyvissä ajoin, kun sitten opettaessa asiaamme huomasi, että muistinko sittenkään kaikkea mitä oltiin suunniteltu ja sainko rakennettua teoriaosuudessa yhtenäisen kuvan valituista asioista kuulijoille? No ilmeisen selväjärkiseltähän me Maarit-tuutorin palautteen mukaan kuulostettiin ja nyt videon katsoneena voi (ehkä) todeta samaa. On se vaan hirveää edelleen katsoa itseään videolta. Jotenkin se aina pistää hävettämään, että tuoltako sitä sitten näyttää ja kuulostaa ja voi ei miksi mun kädet on tuolla ja oliko nyt pakko istua tuohon pöydän reunalle hetkiseksi?

Maarit oli antanut meille todella hyvää palautetta erityisesti meidän positiivisesta olemuksesta, värikkäästä ilmaisusta ja mukaansa tempaisevuudesta. Oli kiva huomata, että onnistuimme siinä mitä haimmekin. Halusimme sessiostamme kevyen, virtaa tuovan ja ideoita luovan. Tärkeintä meille oli, että osallistujat innostuisivat ideoimaan uutta eli innovoimaan eivätkä kokisi tätä joksikin isoksi möröksi, joka puskee päälle nykyään jokaisessa opetussuunnitelmassa. Helppoa sen olla pitää!

Maarit-tuutori oli antanut meille myös jälkitehtäväksi palautelapussa pohtia sitä, että mitä pariopettaminen toi tähän mikro-opetussessioon. Minulle se ainakin toi itsevarmuutta. Oli paljon helpompaa astella ryhmän eteen, kun oli seuraa. Ei tarvinnut niin paljoa jännittää. Ennen sessiota oli kiva vaihdella toisen kanssa ajatuksia ja työstää materiaalia eteenpäin, kun sai siinä jo palautetta ja pääsi antamaan palautetta ja jakamaan omia mielipiteitä turvallisessa ympäristössä. Oli myöskin hyvin silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon yhden 30minuutin session suunnitteluun voi mennä aikaa, kun noin tyhjästä lähtee nyhjäsemään. Aikahan muutenkin on meillä kaikilla APElaisilla tosi kortilla, kun suurimmalla osalla on työt, pienet lapset ja vielä kiireiset puolisotkin arjessa hoidettavana. On paljon tehty näitä opintotöitä klo21.00 jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan ja alkaisi normaalisti se "hetki omaa aikaa", mutta nyt kun on tälle opintojen tielle lähdetty niin tähän projektiinhan sekin aika käytetään. Onneksi ei ole vielä yöuniaan tarvinnut näiden takia menettää :)

Vertaispalautteesta poimin opikseni ja ilokseni seuraavia asioita:

• voisin miettiä tarvitsenko powerpointilla olevia tekstiosioita ollenkaan, kun tapani opettaa ei välttämättä ole se järjestelmällisin ja en puhunut asioita kalvoilla mainitussa järjestyksessä -> olin kuitenkin kuulemma tarpeeksi selkeä esittäjä. Kuvien käyttöä siis kalvoihin.
• esitystapani ei tuntunut luennolta vaan onnistuin luomaan innostuksen ilmapiirin
• opetuksessa tapahtuvat yllätykset hyviä, tässä varmaan viitattiin meidän ulkoisiin motivaatiotekijöihin eli Vesan töistä saamiin pikku palkintoihin, joita jaettiin kisassa parhaiten menestyneille
• uuden luomisen harjoittelu noinkin yksinkertaisella tehtävällä oli motivoivaa

Kokonaisuudessaan lähipäivistä ja erityisesti maanantain mikro-opetuspäivästä jäi hyvä fiilis vaikkakin aikataulu oli todella kiireinen ja se harmitti, että nyt kun palaa näin parin viikon jälkeen noihin mietteisiin niin sisällöllisesti ei ole päässyt oppimaan niin paljon, kun hikipäissään siellä täytti opetussessioista useampaa palautekaavaketta, mutta tärkeintä oli varmasti oppia juuri niitä pedagogisia pikkujuttuja koko kahdesta päivää, joita voi jatkossa hyödyntää omassa työssään.

Niitä pedagogisia jippoja minulle olivat:

• www.kahoot.it , hauska pelimäinen visailu, jolla on hyvä vaikka tarkistaa edellisen kerran oppima vähän niin kuin pistokkaiden tapaan
• Socrative, taas uusi tekninen kyselytyökalu esimerkiksi ennakkotehtävän oppimisen varmistamiseen
• Kalamalja-opetusmetodina, opiskelijat kahdessa piirissä. Sisäpiirissa muutama tuoli ja loput ulkopiirissä. Laitetaan opiskelijat sisäpiirissä keskustelemaan jostakin aihepiiristä ja pyydetään ulkopuolelta osallistujia siirtymään aina välillä keskeyttämään keskustelu (joko täysin vapaaehtoisesti vaihdot tai sitten ohjaaja voi vaikka käydä koskettamassa olkapäähän ja pyytää näin osallistumaan keskusteluun)
• Edward de Bonon, 6 ajattelun hattua + koko tämän prosessin ohjaaminen. 6 hattua ovat prosessin ohjaaminen, objektiivisuus (tosiasiat), intuitiivisuus (tunteet), positiivisuus (hyödyt), luovuus (uudet ideat ja negatiivisuus (riskit)
• Opetuskävelyn käyttö, raikastaa luokkailmaa ja vaihtaa ajatuksia kun vaihdetaan paikkaa
• Paddletin käyttö ryhmätöissä ja kuinka helppo sen kautta on sitten vetää yhteenveto per ryhmä yhteisesti
• Kynä hampaiden väliin metodi, eli hymyn väkisellä pakottaminen luo ympärilleen väkisellä positiivista energiaa
• Learning cafe -opetusmetodina, hyvä päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan
• Mielipidekirjoituksen käyttö asiaan virittäytymiskeinona
• Draamapedagogia, paneelikeskustelu ja väittely toimii kun jo tuntee sakin ja on hyvin valmistellut tehtävän

Näiden koppien lisäksi Maarit pyysi meitä jo toisena päivänä miettimään tiettyjä juttuja sessioista, joista joitakin haluan laittaa tänne blogiikin ylös.

1. Mikä aloitus toimi; Hanna-Marin tehokkaat, ohjeistavat ja innostavat sana, Maaritin ja Arin otsikko, "kaunkos sää aiot pitää meitä täällä?"
2. Paras lopetus: yhteenvedollisesti tykkäsin kun käytettiin kahoot-kysely tai socrativea vähän vetämään oppimista ylös
3. Asia joka osui ja upposi; työhyvinvointi ja sosiaaliset taidot luento. Sosiaalisista taidoista erityisesti jäi mieleen tunne- ja häviämisen taidot ja jämäkkyyden osoittaminen. Työhyvinvoinnista yksilön voimavarojen huomioiminen, huumorin käyttö ajatusten virkistäjänä
4. Suurin yllättäjä minulle koko MO-päivänä oli oman pienryhmämme Tiinan opetussession veto. Emme siis ole päässeet toisiamme kuulemaan ja sen vuoksi olikin positiivinen yllätys kuinka hän opettaakin ihan omalla "opepersonaallaan", jossa on oma ääni ja koko olemus! Mahtavaa!

Vielä kun listaan tähän loppuun muutamia sisältökoppeja lisäksi muistiin niin eiköhän nämä pari lähipäivää ole sitten paketoitu tämän blogin osalta :)

• motivaatiossa heijastuu se miten opiskelija ajattelee itsestään ja suorituksestaan jo ennen opintoja -> negatiivisuuden kierre korostuu (lähde: Ruohotie)
• nuori haluaa kokea: itsenäisyys, pätevyys, yhteenkuuluvuus, merkityksellisyys
• muodollinen yhdenvertaisuus ei aina tarkoita tosiasiallista yhden vertaisuutta
• ryhmätöissä tulee huomioida tehokkaiden ryhmien muodostaminen, pääasiassa 4 hengen ryhmät ovat toimivimpia, joskus homogeeninen ryhmä tukee toisiaan ja pääsee seuraavalle tasolle
• sosiaalisuus = halu olla muiden kanssa, sosiaalisettaidot = kyky olla muiden kanssa
• ammattiharjoittelun sudenkuopat, jos opettaja ei ole mukana käytännön arvioinnissa työpaikalla tai työpaikkaohjaaja ei ymmärrä mitä varten työharjoittelu yleensäkin on, ikinä pelkkä email-kontakti ei saisi riittää
• työhyvinvoinnin kipupisteet: fyysiset rasitustekijät, henkisen&fyysisen väkivallan uhka, psyykkiset kuormittavuustekijät

Huhhuijakkaa, kirjoitin itse meijän lappuun koppeina, kun oltiin Vesan kanssa suoriuduttu omasta 30minuutin tähtihetkestä ja niin sanon myös tämän blogipaatoksen kirjoittamisen loppusuoralla. On kyllä hullun hyvä juttu että meidän tulee kirjoittaa tätä oppimispäiväkirjaa, koska näin ne asiat tulee kertaalleen pureskeltua ja kaiken kukkuraksi laitettua vielä ylöskin tulevia koitoksia varten.

Nyt sunnuntain vietoon, joskos sitä uskaltautuis hiihtoladullekin ekaa kertaa tälle talvea? :)