Lähipäivien riemua

Hiphei pitkästä aikaa.

Pofon jälkeen ei todentotta ole ollut elämää täällä, mutta syynä ei ole todellakaan lomailu vaan elämässä tapahtuvat yllätyskäänteet, jotka aikatauluttivat minun joulun lomailuksi varatun ajan täysin uusiksi. Sain siis uusia töitä :)

Joulun aikaa, vuoden vaihdettani ja tätä tammikuuta ovat siis rytmittäneet sulassa sovussa niin vanhan työpaikan uuden työntekijän perehdytys kuin uuden työpaikan supermielenkiintoiset haasteet, jotka kyllä imaisevat niin täysillä mukaan, että voin vain todeta näiden opeopintojen olleen taka-alalla.

No se minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja tänään oli nyt aika tarttua tähän blogin kirjoitukseen oikein uralla. Meillä oli 12-13.1 lähipäivät, joihin jokainen opepari valmisteli 30minuutin opetussession. Minun parikseni oli valikoitunut tuutorin päätöksellä Vesa ja oli kyllä hyvä, että aloitimme sessiomme ideoinnin tarpeeksi ajoissa. Opetussession aiheeksi valikoitui Innovaatio voimavaraksi, koska koimme sen molemmille hyvin läheiseksi aiheeksi ja onhan se meidän opintojenkin painopiste ihan opinto-opasta luettaessa (tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen).

Vesan kanssa oli helppo tehdä töitä ja saimmekin opetussessiomme valmistelut materiaaleineen valmiiksi hyvissä ajoin, jopa liiankin hyvissä ajoin, kun sitten opettaessa asiaamme huomasi, että muistinko sittenkään kaikkea mitä oltiin suunniteltu ja sainko rakennettua teoriaosuudessa yhtenäisen kuvan valituista asioista kuulijoille? No ilmeisen selväjärkiseltähän me Maarit-tuutorin palautteen mukaan kuulostettiin ja nyt videon katsoneena voi (ehkä) todeta samaa. On se vaan hirveää edelleen katsoa itseään videolta. Jotenkin se aina pistää hävettämään, että tuoltako sitä sitten näyttää ja kuulostaa ja voi ei miksi mun kädet on tuolla ja oliko nyt pakko istua tuohon pöydän reunalle hetkiseksi?

Maarit oli antanut meille todella hyvää palautetta erityisesti meidän positiivisesta olemuksesta, värikkäästä ilmaisusta ja mukaansa tempaisevuudesta. Oli kiva huomata, että onnistuimme siinä mitä haimmekin. Halusimme sessiostamme kevyen, virtaa tuovan ja ideoita luovan. Tärkeintä meille oli, että osallistujat innostuisivat ideoimaan uutta eli innovoimaan eivätkä kokisi tätä joksikin isoksi möröksi, joka puskee päälle nykyään jokaisessa opetussuunnitelmassa. Helppoa sen olla pitää!

Maarit-tuutori oli antanut meille myös jälkitehtäväksi palautelapussa pohtia sitä, että mitä pariopettaminen toi tähän mikro-opetussessioon. Minulle se ainakin toi itsevarmuutta. Oli paljon helpompaa astella ryhmän eteen, kun oli seuraa. Ei tarvinnut niin paljoa jännittää. Ennen sessiota oli kiva vaihdella toisen kanssa ajatuksia ja työstää materiaalia eteenpäin, kun sai siinä jo palautetta ja pääsi antamaan palautetta ja jakamaan omia mielipiteitä turvallisessa ympäristössä. Oli myöskin hyvin silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon yhden 30minuutin session suunnitteluun voi mennä aikaa, kun noin tyhjästä lähtee nyhjäsemään. Aikahan muutenkin on meillä kaikilla APElaisilla tosi kortilla, kun suurimmalla osalla on työt, pienet lapset ja vielä kiireiset puolisotkin arjessa hoidettavana. On paljon tehty näitä opintotöitä klo21.00 jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan ja alkaisi normaalisti se "hetki omaa aikaa", mutta nyt kun on tälle opintojen tielle lähdetty niin tähän projektiinhan sekin aika käytetään. Onneksi ei ole vielä yöuniaan tarvinnut näiden takia menettää :)

Vertaispalautteesta poimin opikseni ja ilokseni seuraavia asioita:

• voisin miettiä tarvitsenko powerpointilla olevia tekstiosioita ollenkaan, kun tapani opettaa ei välttämättä ole se järjestelmällisin ja en puhunut asioita kalvoilla mainitussa järjestyksessä -> olin kuitenkin kuulemma tarpeeksi selkeä esittäjä. Kuvien käyttöä siis kalvoihin.
• esitystapani ei tuntunut luennolta vaan onnistuin luomaan innostuksen ilmapiirin
• opetuksessa tapahtuvat yllätykset hyviä, tässä varmaan viitattiin meidän ulkoisiin motivaatiotekijöihin eli Vesan töistä saamiin pikku palkintoihin, joita jaettiin kisassa parhaiten menestyneille
• uuden luomisen harjoittelu noinkin yksinkertaisella tehtävällä oli motivoivaa

Kokonaisuudessaan lähipäivistä ja erityisesti maanantain mikro-opetuspäivästä jäi hyvä fiilis vaikkakin aikataulu oli todella kiireinen ja se harmitti, että nyt kun palaa näin parin viikon jälkeen noihin mietteisiin niin sisällöllisesti ei ole päässyt oppimaan niin paljon, kun hikipäissään siellä täytti opetussessioista useampaa palautekaavaketta, mutta tärkeintä oli varmasti oppia juuri niitä pedagogisia pikkujuttuja koko kahdesta päivää, joita voi jatkossa hyödyntää omassa työssään.

Niitä pedagogisia jippoja minulle olivat:

• www.kahoot.it , hauska pelimäinen visailu, jolla on hyvä vaikka tarkistaa edellisen kerran oppima vähän niin kuin pistokkaiden tapaan
• Socrative, taas uusi tekninen kyselytyökalu esimerkiksi ennakkotehtävän oppimisen varmistamiseen
• Kalamalja-opetusmetodina, opiskelijat kahdessa piirissä. Sisäpiirissa muutama tuoli ja loput ulkopiirissä. Laitetaan opiskelijat sisäpiirissä keskustelemaan jostakin aihepiiristä ja pyydetään ulkopuolelta osallistujia siirtymään aina välillä keskeyttämään keskustelu (joko täysin vapaaehtoisesti vaihdot tai sitten ohjaaja voi vaikka käydä koskettamassa olkapäähän ja pyytää näin osallistumaan keskusteluun)
• Edward de Bonon, 6 ajattelun hattua + koko tämän prosessin ohjaaminen. 6 hattua ovat prosessin ohjaaminen, objektiivisuus (tosiasiat), intuitiivisuus (tunteet), positiivisuus (hyödyt), luovuus (uudet ideat ja negatiivisuus (riskit)
• Opetuskävelyn käyttö, raikastaa luokkailmaa ja vaihtaa ajatuksia kun vaihdetaan paikkaa
• Paddletin käyttö ryhmätöissä ja kuinka helppo sen kautta on sitten vetää yhteenveto per ryhmä yhteisesti
• Kynä hampaiden väliin metodi, eli hymyn väkisellä pakottaminen luo ympärilleen väkisellä positiivista energiaa
• Learning cafe -opetusmetodina, hyvä päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan
• Mielipidekirjoituksen käyttö asiaan virittäytymiskeinona
• Draamapedagogia, paneelikeskustelu ja väittely toimii kun jo tuntee sakin ja on hyvin valmistellut tehtävän

Näiden koppien lisäksi Maarit pyysi meitä jo toisena päivänä miettimään tiettyjä juttuja sessioista, joista joitakin haluan laittaa tänne blogiikin ylös.

1. Mikä aloitus toimi; Hanna-Marin tehokkaat, ohjeistavat ja innostavat sana, Maaritin ja Arin otsikko, "kaunkos sää aiot pitää meitä täällä?"
2. Paras lopetus: yhteenvedollisesti tykkäsin kun käytettiin kahoot-kysely tai socrativea vähän vetämään oppimista ylös
3. Asia joka osui ja upposi; työhyvinvointi ja sosiaaliset taidot luento. Sosiaalisista taidoista erityisesti jäi mieleen tunne- ja häviämisen taidot ja jämäkkyyden osoittaminen. Työhyvinvoinnista yksilön voimavarojen huomioiminen, huumorin käyttö ajatusten virkistäjänä
4. Suurin yllättäjä minulle koko MO-päivänä oli oman pienryhmämme Tiinan opetussession veto. Emme siis ole päässeet toisiamme kuulemaan ja sen vuoksi olikin positiivinen yllätys kuinka hän opettaakin ihan omalla "opepersonaallaan", jossa on oma ääni ja koko olemus! Mahtavaa!

Vielä kun listaan tähän loppuun muutamia sisältökoppeja lisäksi muistiin niin eiköhän nämä pari lähipäivää ole sitten paketoitu tämän blogin osalta :)

• motivaatiossa heijastuu se miten opiskelija ajattelee itsestään ja suorituksestaan jo ennen opintoja -> negatiivisuuden kierre korostuu (lähde: Ruohotie)
• nuori haluaa kokea: itsenäisyys, pätevyys, yhteenkuuluvuus, merkityksellisyys
• muodollinen yhdenvertaisuus ei aina tarkoita tosiasiallista yhden vertaisuutta
• ryhmätöissä tulee huomioida tehokkaiden ryhmien muodostaminen, pääasiassa 4 hengen ryhmät ovat toimivimpia, joskus homogeeninen ryhmä tukee toisiaan ja pääsee seuraavalle tasolle
• sosiaalisuus = halu olla muiden kanssa, sosiaalisettaidot = kyky olla muiden kanssa
• ammattiharjoittelun sudenkuopat, jos opettaja ei ole mukana käytännön arvioinnissa työpaikalla tai työpaikkaohjaaja ei ymmärrä mitä varten työharjoittelu yleensäkin on, ikinä pelkkä email-kontakti ei saisi riittää
• työhyvinvoinnin kipupisteet: fyysiset rasitustekijät, henkisen&fyysisen väkivallan uhka, psyykkiset kuormittavuustekijät

Huhhuijakkaa, kirjoitin itse meijän lappuun koppeina, kun oltiin Vesan kanssa suoriuduttu omasta 30minuutin tähtihetkestä ja niin sanon myös tämän blogipaatoksen kirjoittamisen loppusuoralla. On kyllä hullun hyvä juttu että meidän tulee kirjoittaa tätä oppimispäiväkirjaa, koska näin ne asiat tulee kertaalleen pureskeltua ja kaiken kukkuraksi laitettua vielä ylöskin tulevia koitoksia varten.

Nyt sunnuntain vietoon, joskos sitä uskaltautuis hiihtoladullekin ekaa kertaa tälle talvea? :)