Aiheena tällä viikolla oli kestävä kehitys, josta minulla selkeästi oli hyvinkin suppea alkukäsitys. Lähinnä ajattelin sen pitävän sisällään ekologista puolta koulujen toiminnassa eli vastaavaa kun itsekkin tulee tehtyä erityisesti lastenvaatehankinnoissa kirpputoreja ja kierrätän paperit, biot ja metallit.
Kestävä kehitys olikin myös taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä arvot siihen vielä nivoutuen. Oheinen kuva oli minusta niin avaava, että halusin sen kopioida tähän muistiin.
Laininen,
Manninen, Tenhunen. Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa. OKKA-säätiö.
Poimin kuuntelemastani tallenteesta vielä talteen myös Jaanan kommentin, koska yhdyin ajatukseen täysin: "Oli tervettä huomata, että muutkin kuin vain ekologiset asiat ovat kestävää kehitystä. Erityisesti omaa mieltä lämmitti tämä hyvinvointi ja yhteisöllisyys näkökulma."
Kestävän kehityksen opettamiseen annettiin myös vinkkiä, että pelkkä tiedon jakaminen ei riitä vaan oppilaita tulisi aktivoida kriittiseen ajatteluun ja viedä KeKe-asioita vahvasti käytäntöön, jotta oppinen varmistettaisiin kokemuksellisuuden kautta.
Oivalluksina minulle tuli erilaisista opetuksen sisällöistä erityisesti elinkaariajattelun lisäksi myös asiakasnäkökulman ja palveluprosessin, tietojärjestelmien, sosiaalisten järjestelmien (työyhteisön merkityksen) ja tulevaisuus ajattelun (esim öljyn hinnan merkitys) nivoutuminen KeKe-teemaan. En olisi osannut ollenkaan yhdistää näitä tähän, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu hyvinkin luontevalta.
Teemaryhmä oli hienosti toteuttanut haastattelun, josta oli tehnyt AC-tallenteen. He olivatkin saaneet oikean erityisasiantuntijan tähän kommentoimaan meille asioita eli Turun yliopiston resurssitehokkaan liiketoiminnan tutkimusryhmän vetäjän Piia Nurmen. Haastattelua veti Minna, jonka tapa toimia haastattelijana oli hyvin rauhallinen ja asiantuntemusta lisäävä, kun hän antoi Piialle hälle kuuluvan arvon. Haastattelusta erityisesti mieleen jäi, että Piia painotti, että jokaisesta oppiaineesta löytyy kestävän kehityksen näkökulma, jos sitä edes hetken pohtii. Hän toki nosti esille melko selkeitä tapauksia, kuten kosmentologi- tai rakennuspuolen opiskelun, mutta myös tradenomiopiskelijat.
Tästä onkin hyvä siirtyä pohtimaan mitä kestävä kehitys minun allallani olisi, kun ala on ohjelmistopuolen HR-työtä niin se ei olekaan ehkä niin selkeää. Tokihan ac-tallenteen ryhmätöissä nousi itsellekin tulleita ajatuksia mieleen, kuten paperiton toimisto, sähköiset oppimateriaalit ja verkko-opintojen hyödyntäminen. Muuten ohjelmistopuolella, kun on kyse immateriaalisten tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta niin painotus on varmasti niiden tuottamiseen käytettyjen apuvälineiden kierrättämisessä. Siitähän erityisen haastavaa tekee sen, että uusien tehokkaampien laitteiden käyttöönotto tarkoittaa tiettyjen päivitysten jälkeen uusien ostamista ja silloin vanhoista käytännössä tulee sitten elektroniikkaromua. Kaikki kuluttajat kohtaavat tilanteen, kun vaihtavat puhelinmallin uuteen, että mitä vanhalle tapahtuu sehän pölyttyy kaapin pohjalle. Käytön kierrättäminen on haastavaa, mutta onneksi jatkuvasti paremmin elektroniikkaromusta saadaan kierrätettyä materiaaleja.
Ohjelmistopuolella opetusmateriaali onkin jo pitkään ollut sähköistä tapahtuuhan kaikki tehtävät harjoitukset tietokonemaailmassa, joten paperia on näkynyt lähinnä tenttitilanteissa, jotka nekin ovat siirtyneet omien opintojen jälkeen verkkoon. Henkilöstöpuolellakin ollaan vahvasti siirrytty kohti paperittomuutta. Tätä kehitystä ovat helpottaneet erityisesti hyvät sähköiset palkanlaskentaohjelmat & matkalaskuohjelmat (esim netvisor), sähköisten dokumenttien allekirjoituksen mahdollistava DocuSign, erilaiset sähköiset rekrytointijärjestelmät (esim uusi tulokas Heebo) ja toki Netpostin kaltaiset sähköiset postituspalvelut.
Onneksi tämä luento antoi uutta KeKe-ajatelvaa ja nosti esille esimerkiksi sosiaaliset suhteet eli ryhmäytymisen oppimistilanteissa. Asennekasvatustahan myös voi toteuttaa ihan millä alalla tahansa eli suvaitsevaisuutta, kulttuuria ja kestäviä arvoja. Omalla alallani varmarsti nousee esille vahvasti kansainvälinen yhteistyö, viihtymiseen liittyvät asiat ja yrityskulttuuri. Oppilaitoksissa voidaan ehkäistä kiusaamista ja puuttua toivottavasti tulevaisuudessa järeämmin myös verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen. Ohjelmistopuolella opiskelijat ovat varmasti hyvin lahjakkaita älyllisesti, mutta sosiaalisissa suhteissa on varmasti juurikin niitä heikkoja kohtia, joita tulee tukea monimuotoisesti.
Täytyy kiittää monipuolisesta ja monella tapaa silmiä aukaisevasta luennosta APE14-ryhmää. Kiitos, että olitte ottaneet selkeän tallenteen, jota oli helppo ja mielekäs seurata!
