Tulevaan erityskasvatusteemaan tutustumista

Eilisestä kansainvälisyys-teemasta on vielä kirjoittelematta, mutta sukelsinkin sitä ennen ensi viikon erityskasvatusteemaan. Lea oli laittanut meille miettimistehtävän, jossa pyydettiin tutustumaan tähän materiaaliin: http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Mukauttamisjulkaisu.pdf ja pohtimaan mitä mukauttaminen tarkoittaa ja kuinka omalla koulutusalallani voitaisiin mukauttaa opetusta?

Tartuin tuumasta toimeen ja kun tämä erityskasvatus on varmasti yksi niitä aiheita, joista kaikista vähiten tiedän niin innolla luinkin dokumenttia. Erityisesti jäin kiinni sivulla 7 esitettyihin yksilöistämisen keinoihin. Mukauttaminen ei toki ole kauhean yleistä yliopistotasoisessa koulutuksessa tai ainakaan sellainen ei tullut vastaan itsellä siellä opiskelessa kuin ihan muutamissa tapauksissa. Ammattikorkeakoulunkaan puoli ei ole minulle tuttu, joten tulee varmasti tutustua. Minun mahdolliset opetettavat aineet kuitenkin varmasti painottuvat tuonne korkeakoulupuolelle.

Erityisesti jäin kiinni sivulla 7 esitettyihin yksilöistämisen keinoihin. Sieltä poimin itselle tutuimpina esimerkiksi lukihäiriötapauksissa annetun lisäajan tehtäviin ja henkilökohtaisen ohjauksen opintotoimistosta. Lisäksi tiedän, että yliopistolla lukihäiriötapauksissa pystyi tekemään tentit erillisessä tilassa ja aikaa sai käyttää enemmän, kun muutenhan teknillisen tiedekunnan tentit olivat massatenttejä useamman sadan opiskelijan tehdessä tenttiä samassa salissa. Siinä jos on keskittymishäiriöitä niin huh, varmasti on haasteita saada tehtyä mitään järkevää, kun koko ajan ympärillä kuhisee.

Muita sivulla 7 esitettyjä keinoja, kuten yksilöllinen materiaali, oppimis- ja opettamismenetelmät tai erilliset arviointimenetelmät eivät tulleet vastaan, mutta uskoisin, että niitäkin varmasti myös yliopistossa käytetään, jos on tarve. Toisaalta yliopistoon on kuitenkin karsiutunut valintakokeissa ne lahjakkaimmat opiskelijat, joten mukauttaminen on varmasti paljon vähäisempää.

Se kuinka yliopistossakin voidaan tukea erilaisia oppijoita on varmasti juuri nuo erilaiset oppimis-ja opettamismuodot, kuten pienryhmäopetus, ryhmätyöskentelyt, harjoitustyöt, kirjalliset tehtävät jne. Näin pääsee jokainen opiskelija, jossakin osuudessa kurssia käyttämään omia opiskeluvahvuuksia.

Muita kokemuksia minulla on erityisopiskelijoista lukioajoiltani, kun samassa ikäluokassa oli yksi näkövammainen poika. Hän siis näki hyvin vähän ja käyttikin paljon apuvälineitä liikkumisessa (keppi) ja opiskelussa (tietokone jne). Hän kuitenkin pystyi osallistumaan normaaliopetukseen ja kirjoitti ylioppilaaksikin ihan samaan aikaan kuin me muut. Kokeet hän suoritti erillisessä tilassa ja hänellä oli usein henkilökohtainen avustaja mukana koulupäivien sujuvoittamisessa. Tämä mielestäni oli tosi hyvä juttu kaikille meille muille nähdä kuinka tuollaisesta isostakin rajoitteesta huolimatta voi suoriutua ihan normaaliajassa ja normaalitavoitteiden mukaisesti.

Mukauttaminen minun mielestä lähteekin hyvin pienistäkin asioista, joissa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet. Lisäksi minusta on todella hyvä, kun nykyään näitä erityisopiskelijoita sijoitetaan normaaliluokkiin. Näin kasvamme automaattisesti suvaitsevimmaksi ja hyväksyvimmiksi aikuisiksi. Lisäksi minusta se vähentää meidän ennakkoluuloja esimerkiksi tilanteissa, joissa olemme rekrytoimassa uusia työntekijöitä. Näin saamme koko yhteiskunnan toimimaan paremmin emmekä sulje ketään ulkopuolelle poikkeavuuden vuoksi.

Osaamiseni on siis vielä hyvin rajoittunutta tämän teeman ympäriltä ja sen vuoksi odotan sen sisältöä hyvin innolla!

Lähipäivien riemua

Hiphei pitkästä aikaa.

Pofon jälkeen ei todentotta ole ollut elämää täällä, mutta syynä ei ole todellakaan lomailu vaan elämässä tapahtuvat yllätyskäänteet, jotka aikatauluttivat minun joulun lomailuksi varatun ajan täysin uusiksi. Sain siis uusia töitä :)

Joulun aikaa, vuoden vaihdettani ja tätä tammikuuta ovat siis rytmittäneet sulassa sovussa niin vanhan työpaikan uuden työntekijän perehdytys kuin uuden työpaikan supermielenkiintoiset haasteet, jotka kyllä imaisevat niin täysillä mukaan, että voin vain todeta näiden opeopintojen olleen taka-alalla.

No se minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja tänään oli nyt aika tarttua tähän blogin kirjoitukseen oikein uralla. Meillä oli 12-13.1 lähipäivät, joihin jokainen opepari valmisteli 30minuutin opetussession. Minun parikseni oli valikoitunut tuutorin päätöksellä Vesa ja oli kyllä hyvä, että aloitimme sessiomme ideoinnin tarpeeksi ajoissa. Opetussession aiheeksi valikoitui Innovaatio voimavaraksi, koska koimme sen molemmille hyvin läheiseksi aiheeksi ja onhan se meidän opintojenkin painopiste ihan opinto-opasta luettaessa (tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaaminen).

Vesan kanssa oli helppo tehdä töitä ja saimmekin opetussessiomme valmistelut materiaaleineen valmiiksi hyvissä ajoin, jopa liiankin hyvissä ajoin, kun sitten opettaessa asiaamme huomasi, että muistinko sittenkään kaikkea mitä oltiin suunniteltu ja sainko rakennettua teoriaosuudessa yhtenäisen kuvan valituista asioista kuulijoille? No ilmeisen selväjärkiseltähän me Maarit-tuutorin palautteen mukaan kuulostettiin ja nyt videon katsoneena voi (ehkä) todeta samaa. On se vaan hirveää edelleen katsoa itseään videolta. Jotenkin se aina pistää hävettämään, että tuoltako sitä sitten näyttää ja kuulostaa ja voi ei miksi mun kädet on tuolla ja oliko nyt pakko istua tuohon pöydän reunalle hetkiseksi?

Maarit oli antanut meille todella hyvää palautetta erityisesti meidän positiivisesta olemuksesta, värikkäästä ilmaisusta ja mukaansa tempaisevuudesta. Oli kiva huomata, että onnistuimme siinä mitä haimmekin. Halusimme sessiostamme kevyen, virtaa tuovan ja ideoita luovan. Tärkeintä meille oli, että osallistujat innostuisivat ideoimaan uutta eli innovoimaan eivätkä kokisi tätä joksikin isoksi möröksi, joka puskee päälle nykyään jokaisessa opetussuunnitelmassa. Helppoa sen olla pitää!

Maarit-tuutori oli antanut meille myös jälkitehtäväksi palautelapussa pohtia sitä, että mitä pariopettaminen toi tähän mikro-opetussessioon. Minulle se ainakin toi itsevarmuutta. Oli paljon helpompaa astella ryhmän eteen, kun oli seuraa. Ei tarvinnut niin paljoa jännittää. Ennen sessiota oli kiva vaihdella toisen kanssa ajatuksia ja työstää materiaalia eteenpäin, kun sai siinä jo palautetta ja pääsi antamaan palautetta ja jakamaan omia mielipiteitä turvallisessa ympäristössä. Oli myöskin hyvin silmiä avaavaa huomata, kuinka paljon yhden 30minuutin session suunnitteluun voi mennä aikaa, kun noin tyhjästä lähtee nyhjäsemään. Aikahan muutenkin on meillä kaikilla APElaisilla tosi kortilla, kun suurimmalla osalla on työt, pienet lapset ja vielä kiireiset puolisotkin arjessa hoidettavana. On paljon tehty näitä opintotöitä klo21.00 jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan ja alkaisi normaalisti se "hetki omaa aikaa", mutta nyt kun on tälle opintojen tielle lähdetty niin tähän projektiinhan sekin aika käytetään. Onneksi ei ole vielä yöuniaan tarvinnut näiden takia menettää :)

Vertaispalautteesta poimin opikseni ja ilokseni seuraavia asioita:

• voisin miettiä tarvitsenko powerpointilla olevia tekstiosioita ollenkaan, kun tapani opettaa ei välttämättä ole se järjestelmällisin ja en puhunut asioita kalvoilla mainitussa järjestyksessä -> olin kuitenkin kuulemma tarpeeksi selkeä esittäjä. Kuvien käyttöä siis kalvoihin.
• esitystapani ei tuntunut luennolta vaan onnistuin luomaan innostuksen ilmapiirin
• opetuksessa tapahtuvat yllätykset hyviä, tässä varmaan viitattiin meidän ulkoisiin motivaatiotekijöihin eli Vesan töistä saamiin pikku palkintoihin, joita jaettiin kisassa parhaiten menestyneille
• uuden luomisen harjoittelu noinkin yksinkertaisella tehtävällä oli motivoivaa

Kokonaisuudessaan lähipäivistä ja erityisesti maanantain mikro-opetuspäivästä jäi hyvä fiilis vaikkakin aikataulu oli todella kiireinen ja se harmitti, että nyt kun palaa näin parin viikon jälkeen noihin mietteisiin niin sisällöllisesti ei ole päässyt oppimaan niin paljon, kun hikipäissään siellä täytti opetussessioista useampaa palautekaavaketta, mutta tärkeintä oli varmasti oppia juuri niitä pedagogisia pikkujuttuja koko kahdesta päivää, joita voi jatkossa hyödyntää omassa työssään.

Niitä pedagogisia jippoja minulle olivat:

• www.kahoot.it , hauska pelimäinen visailu, jolla on hyvä vaikka tarkistaa edellisen kerran oppima vähän niin kuin pistokkaiden tapaan
• Socrative, taas uusi tekninen kyselytyökalu esimerkiksi ennakkotehtävän oppimisen varmistamiseen
• Kalamalja-opetusmetodina, opiskelijat kahdessa piirissä. Sisäpiirissa muutama tuoli ja loput ulkopiirissä. Laitetaan opiskelijat sisäpiirissä keskustelemaan jostakin aihepiiristä ja pyydetään ulkopuolelta osallistujia siirtymään aina välillä keskeyttämään keskustelu (joko täysin vapaaehtoisesti vaihdot tai sitten ohjaaja voi vaikka käydä koskettamassa olkapäähän ja pyytää näin osallistumaan keskusteluun)
• Edward de Bonon, 6 ajattelun hattua + koko tämän prosessin ohjaaminen. 6 hattua ovat prosessin ohjaaminen, objektiivisuus (tosiasiat), intuitiivisuus (tunteet), positiivisuus (hyödyt), luovuus (uudet ideat ja negatiivisuus (riskit)
• Opetuskävelyn käyttö, raikastaa luokkailmaa ja vaihtaa ajatuksia kun vaihdetaan paikkaa
• Paddletin käyttö ryhmätöissä ja kuinka helppo sen kautta on sitten vetää yhteenveto per ryhmä yhteisesti
• Kynä hampaiden väliin metodi, eli hymyn väkisellä pakottaminen luo ympärilleen väkisellä positiivista energiaa
• Learning cafe -opetusmetodina, hyvä päästä pitkästä aikaa taas kokeilemaan
• Mielipidekirjoituksen käyttö asiaan virittäytymiskeinona
• Draamapedagogia, paneelikeskustelu ja väittely toimii kun jo tuntee sakin ja on hyvin valmistellut tehtävän

Näiden koppien lisäksi Maarit pyysi meitä jo toisena päivänä miettimään tiettyjä juttuja sessioista, joista joitakin haluan laittaa tänne blogiikin ylös.

1. Mikä aloitus toimi; Hanna-Marin tehokkaat, ohjeistavat ja innostavat sana, Maaritin ja Arin otsikko, "kaunkos sää aiot pitää meitä täällä?"
2. Paras lopetus: yhteenvedollisesti tykkäsin kun käytettiin kahoot-kysely tai socrativea vähän vetämään oppimista ylös
3. Asia joka osui ja upposi; työhyvinvointi ja sosiaaliset taidot luento. Sosiaalisista taidoista erityisesti jäi mieleen tunne- ja häviämisen taidot ja jämäkkyyden osoittaminen. Työhyvinvoinnista yksilön voimavarojen huomioiminen, huumorin käyttö ajatusten virkistäjänä
4. Suurin yllättäjä minulle koko MO-päivänä oli oman pienryhmämme Tiinan opetussession veto. Emme siis ole päässeet toisiamme kuulemaan ja sen vuoksi olikin positiivinen yllätys kuinka hän opettaakin ihan omalla "opepersonaallaan", jossa on oma ääni ja koko olemus! Mahtavaa!

Vielä kun listaan tähän loppuun muutamia sisältökoppeja lisäksi muistiin niin eiköhän nämä pari lähipäivää ole sitten paketoitu tämän blogin osalta :)

• motivaatiossa heijastuu se miten opiskelija ajattelee itsestään ja suorituksestaan jo ennen opintoja -> negatiivisuuden kierre korostuu (lähde: Ruohotie)
• nuori haluaa kokea: itsenäisyys, pätevyys, yhteenkuuluvuus, merkityksellisyys
• muodollinen yhdenvertaisuus ei aina tarkoita tosiasiallista yhden vertaisuutta
• ryhmätöissä tulee huomioida tehokkaiden ryhmien muodostaminen, pääasiassa 4 hengen ryhmät ovat toimivimpia, joskus homogeeninen ryhmä tukee toisiaan ja pääsee seuraavalle tasolle
• sosiaalisuus = halu olla muiden kanssa, sosiaalisettaidot = kyky olla muiden kanssa
• ammattiharjoittelun sudenkuopat, jos opettaja ei ole mukana käytännön arvioinnissa työpaikalla tai työpaikkaohjaaja ei ymmärrä mitä varten työharjoittelu yleensäkin on, ikinä pelkkä email-kontakti ei saisi riittää
• työhyvinvoinnin kipupisteet: fyysiset rasitustekijät, henkisen&fyysisen väkivallan uhka, psyykkiset kuormittavuustekijät

Huhhuijakkaa, kirjoitin itse meijän lappuun koppeina, kun oltiin Vesan kanssa suoriuduttu omasta 30minuutin tähtihetkestä ja niin sanon myös tämän blogipaatoksen kirjoittamisen loppusuoralla. On kyllä hullun hyvä juttu että meidän tulee kirjoittaa tätä oppimispäiväkirjaa, koska näin ne asiat tulee kertaalleen pureskeltua ja kaiken kukkuraksi laitettua vielä ylöskin tulevia koitoksia varten.

Nyt sunnuntain vietoon, joskos sitä uskaltautuis hiihtoladullekin ekaa kertaa tälle talvea? :)