Verkko-opetuksen eleettömyys

Oon tässä monesti havahtunut miettimään sitä kuinka paljon minulle opetus, ohjaus, koulutus tai ylipäätään sosiaalisissa tilanteissa merkitsee kehonkieli. Se on minulle tärkein peili kuinka hyvin saan sanottavani kuuliassa perille. En tämän vuoksi varmaan ole mikään superpuhelimessa lätisiäkään, mutta minulla on kuitenkin tosi suuri tarve nähdä ystäviäni ja pitää sillä tavoin sosiaalista elämääni pystyssä.

Tuo on tuonut selkeästi myös haasteita tässä verkossa käytävässä opiskelussa. Siellä hiljaisten hetkien sulattaminen on entistä haastavampaa kun ei voi tulkita mistään mitä kanssakuulijat ovat mieltä vai ovatko kuulolla laisinkaan.

Joo onhan ac-maailmassa mahdollistettu jonkinmoista kehonkieltä videokuvan, tsätin tai agree/disagreen käytön myötä mutta ei se vain korvaa läheskään oikeaa livekanssakäymistä. Lisäksi myös olen huomannut että niiden käyttö ei ole suurinmalle osalle mitenkään luontainen tapa korvata esimerkiksi livetilateessa tapahtuvaa nyökyttelyä opettajan ajatuksille.

Mitä pitäisi muuttua verkkoympäristöissä että tämä haaste poistuisi vai tuleeko meidän vain opettajina ja oppilaina hyväksyä tilanne että opetuksesta tulee tunteettomampaa sen verkkoon siirtymisen myötä. 

Kokeeko kukaan muu tälläistä? Olenko ajatuksissani täysin outo lintu supersosiaalisen luonteeno vuoksi?