Miten syntyy vaikuttava puhe-esitys?

Olin viime kuussa TEKin järjestämässä Juhana Torkin puhekoulutuksessa ja halusinkin pikaisesti kirjoitella tänne vähän muistiinpanoja asioista, koska koulutus oli TODELLA antoisa.

Puhujan kertolasku: kuulijat * käytettyaika eli tälle ajalle tulee antaa jotain vastinetta

Hyvän puheen kriteeri:

• mitattava käytös muutoksessa
• vaikuttavuus, tärkeintä on se vaikutus mikä tapahtuu rivien välissä

Tehokeinoja (Michelle Obaman puheessa):

• käyttää ilmaisua Teidän kannalta...jne eli pronominien käyttö, henkilökohtaisuus
• sloganit, kontrastit, tunne, tauot, eleet, katse, rytmi, samastuttava tarina, kiteytys, johtopäätös

"Hyvän valmistelemattoman puheen valmistelemiseen menee ainakin 3 viikkoa." - Mark Twain

Talouden nobelistin Daniel Kahnemanin Thinkin fast & slow

Hidas = 2. järjestelmä, tietoinen, looginen, rationaalinen

Nopea = 1. järjestelmä, emotionaalinen, tahdosta riippumaton, intuitio

Vaikuttava puhe on puhettta alintajunnasta alitajunnalle.

"Elefantti" ajattelee (Aristoteles)

A. Katsooko puhuja minua ylöspäin? (paatos, tunneherkkyys)

B. Uskooko puhuja itse asiaansa? (eetos, uskottavuus ihmisenä, tausta, viestiikö itse innostuneisuutta)

C. Tietääkö puhuja mitä haluaa sanoa? (logos, puheen kirkas argumentointi)

Alitajunnan virittaminen/vaikuttaminen (puheen valmistelu)

- Varaa 3 vkoa ennen puhetta 30min aikaa valmistella näitä

- Elä avaa mitään ppt:tä vaan ota kynä & paperia ja kysy itseltäsi 9 kysymystä

A.

1. Mistä olen kuulijoilleni kiitoksen velassa? (-> oikea hattukulma, toimii myös esimiestyössä)

2. Mitä kuulijani pelkäävät? (muutosvastarinta,, soita yhdelle kuulijalle)

3. Mistä kuulijani tuntevat ylpeyttä? (vaatii pitkää kuuntelua)

B.

4. Mistä olen ollut viime aikoina innostunut?

5. Mitä itse pelkäät? (tiedostatko pelkosi)

6. Miten voin tehdä puheellani maailmasta paremman?

C. 

7. Minkä yhden lauseen haluan/toivon kuulijani muistavan?

8. Miten väännän rautalangasta?

9. Minkä omakohtaisen tarinan voisin kertoa? "se hetki kun mä aloin uskoa tähän järjestelmään..." Keskustele ihmisten kanssa tulevasta puheesta/esityksesta niin tarinat tulevat luoksesi.

Esitykseen max 3 slideä.

Kahneman, Aristoteles, Häkkinen - metodi

Häkkisen-blogista

Formula ajo on epätäydellisyyden poistamista -> hidas ja systemaatinen prosessi. 

Anna mulle arvosana

Tentit korjattu, jihuu! Ja opiskelijat voisivat jo huudella arvosanansa perään :)

Tenttitilaisuus itsessään ei ollut yllätyksellinen. Hyvin perinteisesti opiskelijat istuivat omiin pulpetteihinsa ja alkoivat tenttiä tekemään. Isompia hikikarpaloita ei nähty, joten tentti varmaankin vastasi odotuksia ja tälläisen vastauksen sainkin kun muutamalta tentin jälkeen käytävässä kysyin asiaa. Tenttiin osallistui 33 opiskelijaa, joten kyllä tähän tarkistamiseen sai ihan aikaa käyttää. 

Tentissä oli siis minun osuus 4p ja Eijan osuus 2p. Pääsin nyt ensimmäisenä tarkistamaan oman osuuteni. Opiskelijat olivat pääosin ymmärtäneet tehtävänannot hyvin vaikka kyllä joissakin tehtävissä asioita oli muutamien opiskelijoiden toimesta tulkittu väärin. Tämä lienee hyvin normaalia. No ensi kertaa varten tarvitsee olla omissa sanavalinnoissaan vieläkin selkeämpi.

Tarkistin tenttiä kysymys kerrallaan, kun koin sen olevan tehokkain tapa. Näin ollen sain heti katsottua pisteytyskriteerienkin toimimisen per tehtävä. Tenttikysymykset olivat onnistuneet hyvin, koska lopputuloksena oli hyvin kirjava joukko yhteispistemääriä. Opiskelijoiden pisteet vaihtelivat 1,1p-3,8p välissä eli tentti ei suinkaan ollut helppo. 

Koin tämän arviointivaiheen suhteellisen helpoksi, koska olin kiinnittänyt erityistä huomiota jo laatiessani, että kuinka tulen pisteyttämään tehtävät. Minusta oli myös mukava huomata, että ne opiskelijat, jotka olivat jo menestyneet viikkotehtävissä menestyivät myös tentissä. Viikkotehtävien suorittamisesta oli siis selkeä apua opiskelijoille. 

Nyt täytyy alkaa laittaa vielä loput opinnoista kasaan niin sitten minä olen ope ;) 

Opetusharjoittelu tradenomiopiskelijoiden opena

Sain sovittua opetusharjoitteluni viime keväänä, kun sattumalta törmäsin lehtori Eija Rajakankaaseen Henryn tilaisuudessa. Oli kyllä hienoa, että Eija innostui ottamaan minut ohjattavakseen, koska olin juuri edellisellä viikolla selaillut ammattikorkeakoulun sivuja ja ajatellut, että henkilöstöjohtamisen kurssille minulla olisi kokemuksen kautta paljon annettavaa.

Sovimme Eijan kanssa, että ottaisin koko lukukauden kurssista osuudekseni henkilöstövoimavarojen muodostamisen ja kansainvälisen henkilöstöjohtamisen kokonaisuudet. Aihepiirit sopivat minulle todella hyvin, kun urani aikana olen päässyt paljon rekrytoimaan ja toiminut usemmassakin kansainvälisessä pk-yrityksessä. Opetuskertoja sain pidettäväkseni 3 torstaita, jolloin opetusta oli aina kolmen oppitunnin verran kerralla. Tämän lisäksi sovimme, että pitäisimme välitentin, johon tulisi myös minun osuudesta kysymyksiä.

No nyt ollaan siinä tilanteessa, että tunnit on pidetty ja maanantaina on tentin vuoro ja kun sekin on suunniteltu niin oli tämän reflektoivan blogikirjoittamisen vuoro.

Mitä opetusharjoittelu on siis opettanut minulle?

1. Pitkäjänteistä opetuksen suunnittelua
Kesäkuusta asti tiesin tulevan opetusharjoittelun sisällön, joten aloitin valmistautumisen lukemalla ensin kurssikirjan. Viitalan Henkilöstöjohtaminen oli minulle uusi opus ja tuntui todella mukavalta lukea teoriaopusta aihepiiristä, jonka kanssa joka päivä työpaikalla olen tekemisessä. Tein samalla muistiinpanoja sekä opetusta, mutta myös työtä varten.

Kesällä aloin myös pikkuhiljaa laittaa ylös kurssille sopivaa materiaalia, johon törmäsin lukiessani henkilöstöhallintoon liittyviä uutisia ja blogeja. Lisäksi keräilin paperisia työilmoituksia talteen, vaikken ihan tarkalleen vielä tiennyt kuinka niitä tunneilla hyödyntäisin.

2. Opetusmateriaalin valmistelua ja tuntisuunnittelua

Elokuun alussa aloitin opetusmateriaalin valmistelun. Päätin käyttää preziä työkaluna, vaikkakin tiesin sen käyttämiseen menevän jonkin verran enemmän aikaa, halusin kuitenkin tarjota opiskelijoille parempaa laatua ja elämyksellisyyttä. Taustamateriaalina minulla toimi Eijan edellisvuoden kalvot, mutta en antanut niiden liikaa vaikuttaa omaan sisällönsuunnitteluun.
Tuntien suunnittelusta minulla ei sinänsä ollut paljon aikaisempaa kokemusta, kun Australian työssäni teimme sitä ryhmänä ohjaavan opettajan alaisuudessa.

Tuntien lisäksi kokonaisuus sisälsi viikkotehtävien valmistelua. Lähiopetustuntien määrää oli viime vuodesta vähennetty, joten opiskelijoille jäi enemmän itseopiskeluvastuuta. Onneksi huomasin pian haalineeni jopa liiankin paljon oheismateriaalia, joten niitä materiaaleja hyödynsin sitten näissä viikkotehtävissä. Opiskelijat pääsivät muunmuassa tutustumaan Jelpin hakijalähtöiseen rekrytointiin, duunitorin kesälopussa julkaisemaan valtakunnalliseen rekrytointitutkimukseen ja laitoinpa mina opiskelijat käymään myös MegaMatchmaking rekrytointitapahtumassakin. Sain viimeisellä tunnilla tietää, että yksi opiskelijoista oli jopa työllistynyt tapahtuman kautta, joten se sai minut kyllä hyvälle mielelle.

Tuntisuunnittelu oli selkeästi prosessin aikaa vievin osuus, kujn muokkasin ja viilasin sisältöäni useaan otteeseen. Lisäksi pyrin ymmärtämään kuinka kauan tiettyjen osuuksien läpikäyntiin menisi aikaa. Vaikka minulla oli jo kaikki kolme opetuskertaa suunniteltuna ennen ensimmäistäkään tuntia huomasin hyvin pian ensimmäisen tunnin aikana, että pääsisin muokkailemaan sisältöjä ja aikataulutusta, jotta saisin opetettavat asiat läpikäytyä. Aika tunneilla nimittäin tuntui kuluvan kuin siivillä!

3. Jännityksen sietämistä
Ensimmäinen opetuskertani jännitti minua todella paljon. Yöni sain yllättävänkin hyvin nukuttua, mutta nukkumaan mennessä selkeästi hermoilin seuraavan päivän opetuksesta. En oikein tiedä mistä jännitykseni johtui, sisältöosaaminen ei sinänsä ainakaan pitäisi pelottaa, koska olin päättänyt ottaa hyvin käytännönläheisen tavan opettaa ja kertoa paljon vähäisen teorian sekaan esimerkkejä omasta työelämästäni. No pelkasinkö sitten opiskelijoiden kohtaamista? Ehkä tai ehkä en, koska olinhan käynyt seuraamassa Eijan opetusta ja esitellyt itseni jo opiskelijoille aikaisemmin. He olivat samanikäisiä kuin opettettavani Australiassa ja silloinhan itse oli 6 vuotta nuorempi! Jännitys johtui enemmänkin siitä, että mietin kuinka opiskelijat ottaisivat minut vastaan. Nauraisivatko he minun kevennyksille. Olisinko kuolettavan tylsä ja he vain haukottelisivat tai tulisivatko he enää seuraavalle opetuskerralle mukaan ollenkaan. Tunnilla kun ei ollut läsnäolopakkoa. No ilokseni voin todeta, että opiskelijat eivät juurikaan haukotelleet, he ilmestyivät jokaiselle tunnille ja kaiken kukkuraksi he olivat yllättävänkin aktiivisia käymään keskustelua. Juujuu, tämä ikäpolvi joista aina puhutaan ettei opiskelu kauheasti kiinnosta. Juuri tuosta opiskelijoiden interaktiivisuudesta sain selkeästi energiaa tunneilla. Olisi suorastaan kauheaa yksinpuhella pitkät pätkät.

4. Muutoskyvykkyyttä
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. No opettamisessa hyvä suunnittelu on avain, mutta kyllä joustavuus ja tilannetaju ovat vieläkin tärkeämpiä. Vaikka kuinka hyvin olin valmistautunut ja suunnitellut tuntejani niin yllätyksiltä ei voitu välttyä. Yksi hyvä esimerkki tästä oli se, että olin toiselle kertaa suunnitellut laittavani viikkotehtävän tehneet ja viikkotehtävän väliin jättäneet tekemään eri tehtävää ja yhdistämään ne harjoituksen kautta niin hommassahan kävi niin että kaikki tunnille tulleet olivatkin tehneet tehtävät. Siinä sitten lennosta sävellettiin koko tuntitehtävä uusiksi ja siitäkin selvittiin, mutta tässä nähtiin se, että opettajan tulisi varautua ihan kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin eikä tehdä tuommoisia oletuksia jonka menin tekemään suunnitteluvaiheessa. Mut aijai, ku oli hyvä mieli, että opiskelijat oikeasti tekivät läksynsä. J

5. Eri opetusmenetelmien käyttöä
Otin selkeäksi tavoitteeksi tuntejasuunnitellessani sen, että käyttäisin mahdollisimmn monipuolisesti eri opetusmenetelmiä tuntieni aikana. Sainkin sisällytettyä tunteihini mukaan muunmuassa väittelyä, luennointia, learning cafeeta ja pari- ja ryhmätyöskelyä monella eri tavalla. Lisäksi opetusmateriaaleina käytin esimerkiksi videota, artikkeleja, blogeja ja tutkimuksia. Ajankäytöllisesti haastavin oli selkeästi learning café, vaikka pyrin sen ohjeistamaan hyvin niin aikaa tuntui kuluvat enemmän kuin olin allokoinut. Lisäksi laitoin opiskelijat toimimaan monien eri henkilöiden kanssa, enkä tyytynyt heidän valitsemiin ryhmiin tai työskentelykumppaineihin tuntitehtäviä suoritettaessa.

Kahdella ensimmäisellä kerralla olin myös kutsunut tunneille vieraan. Tämänkin järjestin vähän normaalista poikkeavasti, kun avasin opiskelijoiden ja vieraan välille Zoom-yhteyden. Vieraiden etävierailu oli hyvin tehokas ja toimiva tapa vaikkakin koulun teknisen välineistön kanssa meinasi olla haasteita. Selkeästi tätä tapaa ei liiaksi harrasteta vaikka se olisi hyvin suotavaa, koska tällöin saisi myös kiireisiä yrityselämän henkilöitä helpommin antamaan vinkkejään työelämästä opiskelijoille, kun he pystyvät hoitamaan vierailun omalta työpisteeltään.


6. Tenttikysymysten valmistelemista ja arviointiosaamista
Tentin luominen aiheutti ehkä eniten harmaita hiuksia tämän koko opetusharjoittelun aikana. Olin jo kirjaa lukiessani merkannut itselleni kohtia, joita voisi opiskelijoilta kysyä, mutta kun tenttikysymysten luontiaika tuli niin koin siinä selkeästi valinnanvaikeutta. Oli vaikeaa yrittää kysyä tasapuolisesti koko opetettavasta kokonaisuudesta ja samalla arvioida olisivatko kysymykset liian helppoa vai haastavia. Tätä ei myöskään helpottanut lainkaan se, että samalla tuli miettiä opiskelijoiden tenttiin käytettävää aikaa (1h) ja pisteytystä. Pisteitä minun osuuteeni oli 4p. Eija onneksi jakoi minulle ennakkoon oman 2p osuuteni niin siihen pystyin sitten vähän vertaamaan, minkä verran 4p kysymyksinä mahtoi olla. Onnistui kuitenkin mielestäni luomaan monimuotoiset tenttikysymykset, joihin tein yhdistä viivalla, luettele ja määritteletyyppisiä tehtäviä. Nähtäväksi huomenna jää kuinka hyvin onnistuin tässä projektissa.


7. Ohjaavan opettajan kanssa työskentelyä & ammattikorkeakoulun tapoihin tutustumista
Toinen iso oppi minulle tästä opetusharjoittelusta oli selkeästi ohjaavan opettajan kanssa työskentely. Kaikenlainen ryhmä- ja  parityöskentely on toki itsestään selvyys yritysmaailmassa toimiessa, mutta opetusalalla se ei vielä ole tätä päivää. Oli siis ilo ja onni olla todella ammattitaitoisen opettajan ohjattavana. Jo ensimmäinen palaverimme todisti, että Eija on asiansa osaava ja monipuolinen opettaja. Se mikä ilahdutti minua eniten oli, että meidän ajatusmaailmamme työelämän tuomisesta lähelle opetusta kohtasivat ja hän arvosti sitä, että teorioiden sijaan keskityin avaamaan aihepiiriä käytännönkokemusten ja caseartikkeleiden kautta.

Bonuksena kaupanpäälle olen tässä samalla saanut tutustua ammattikorkeakouluun opinahjona, kun itse olen yliopistokasvatti. Olen lounaiden aikana saanut kuulla muiden alojen opettajien mietteitä omasta työstään ja oppinut muunmuassa kuinka tutkinnot tällä puolen rakentuvat.

Opetusmaailma on valtavassa murroksessa ja se on jo digitalisoitumisen myötä muuttanut nyt hurjasti muotoaan. Opettajat ovat valtavat uudistumispaineen alla ja heidän tulisi normaalityökuormansa lisäksi pyrkiä omaksumaan kokoajan uutta, jotta voisivat tarjota opiskelijoille ajantasaista ja laadukasta opetusta.

Näen kuitenkin muutoksen tuovan myös valtavia mahdollisuuksia opettajan arkeen. Heillä on muumuassa kaikki avaimet siihen että vihdoin työelämän ja koulun välistä kuilua saataisiin kavennettua ja näin ollen tuotettua parempia työntekjöitä työnantajien tarpeisiin.

Opetusharjoittelu on itselleni ollut melkoinen ponnistus tässä, kun tätä on töiden ja perheen pyörittämisen ohella tehnyt, mutta fiilis on sitäkin parempi, kun loppusuora hommassa jo näkyy. Jokaisen oppitunnin jälkeen olen kuitenkin ollut todella energisoitunut ja olen hyvillä mielin mennyt loppupäiväksi normitöiden pariin. Näen itseni selkeästi joskus tekevän opetusta työkseni, koska niin paljon iloa se on minulle näinä viikkoina antanut.

Oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatus

Aloitin valinnaiset opintoni Oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatus -kurssilla, jonka suoritustapana oli osallistuminen yhteen lähipäivään ja sen lisäksi esseen kirjoittaminen. 

Kurssin sisältöä itsessään kuvattiin seuraavasti opinto-oppaassa: Opiskelija osaa toteuttaa ja kehittää mielekkäitä yrittäjyysopetuksen pedagogisia ja didaktisia projekteja oppiainerajat ylittävänä yhteistyönä ammatillisissa opinnoissa. Opintojakson keskiössä ovat varhainen oppijan urapolun suunnittelu, oppijan myönteisen minäkuvan ja sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen.

Tästä erityisesti päivän aikana nousi esille myönteisen minäkuvan ja sisäisen yrittäjyyden aihepiirit. Puhuimme vahvan ammatti-identiteetin vaikutuksesta ammattiin opiskelevien nuorten keskuudessa ja innostamisen, rohkeuden ja positiivisen tulevaisuusmielikuvan valamisesta yrittäjyyskasvatusopinnoissa. 

Opinto-oppaassa kurssille asetetut ydinkysymykset olivat seuraavia: 
1. Miten toteutetaan yksilöllinen ammattioppijan uraohjaus, työelämään valmentaminen ja työelämävalmiuksien kehittäminen?
2. Miten toteutetaan aktiivinen, oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatuksen pedagoginen ja didaktinen projekti ammatillisessa opetuksessa?
3. Millä menetelmillä edistetään ja kehitetään kouluorganisaatioiden välisiä yrittäjyysprojekteja sekä verkostoitumista.
4. Miten kouluorganisaatioissa voidaan vaikuttaa oppijan sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen?

Esseen tekstin sai myös kirjoittaa blogiin, joka tuntui minulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, koska olen muissakin opettajakorkeakouluopinnoissani käyttänyt julkista blogiani alustana jakaa ajatuksiani. 

Tehtävänanto oli melko vapaamuotoinen, kunhan se pohti yrittäjyyskasvatuksen sisältöä ja kuinka positiviista virettä aihepiirin saralla saataisiin tuotettua mahdollisimman paljon tulevaisuudessa. Tämän kirjoitettuani löysin kuitenkin sähköpostista Martti Pietilän toimittaman tarkentavan tehtävänannon, joka meni tiivistetysti näin:

1.       Määrittele tavoitteet työllesi

2.       Sisältö, millä erilaisilla menetelmillä päästään ko. tavoitteeseen ammatillisessa opetuksessa?

3.       Millaista asennemuutosta tarvitaan opettajien työnkuvassa?

4.       Suunnittele ja avaa tavoitteellisen ohjausprosessin kokonaisuus sekä sisältö opetuksessa?

5.       Mikä on oppijan rooli kuvaamassasi prosessissa? 

6.       Arvioi millaiset mahdollisuudet 1.8.2015 voimaan astuneet uudet toisen asteen tutkinnon perusteet antavat tähän.

7.       Pohdinta

Tavoitteesta toteutukseen

Olin alunperin ajatellut ensisijassa tutustua jo toteutetun YVI-hankkeen tuotoksiin ja YES ry:n toimintaan laajentaakseni yrittäjyyskasvatusosaamistani ja -näkemystäni, mutta pyrin myös samalla vastaamaan pyydettyihin kysymyksiin, jotta esseestäni täydentyisi haluttu kokonaisuus. Tavoitteenani on muodostaa näkemys millaista tukea erilaisilla verkkosivustoilla opettajille tarjotaan, kun he ovat ensimmäistä kertaa hyppäämässä yrittäjyyskasvattamaan. 


Taustaosaamisesta - millä pohjalla pohdin asiaa

Oma yrityspuolen kokemus koostuu pääsääntöisesti startup- eli kasvuyritysmaailmasta, jonne hakeuduin töihin jo DI-opintojeni loppuvaiheessa. Diplomi-insinööriopintoni eivät pitäneet aikoinaan sisällään minkäänlaista yrittäjyyskasvatusosuutta ja lisäksi meillä ei tekniikanpuolen opinnoissa käynyt kuin muutama hassu yritysvierailija, joten työelämäyhteys jäi kokonaisuudessaan hyvin heikoksi siinä osiossa opintojani. IT-alalla toki luotettiin silloin vahvasti siihen, että kaikki saavat jo opintojen ohella tehdä alan töitä, mutta siihen tulikin 2000-lukua eteenpäin mentäessä suuri muutos eritoten täällä Oulun seudulla. Minun DI-tutkintoni piti kuitenkin sisällään suuren määrän ohjelmistoliiketoiminnan ja talouden kursseja, joiden toteutuksessa oli sentään pieni työelämälähtöisyyden ja yrittäjyyden vire, kun teimme muunmuassa ryhmätöitämme ja esseitämme oikeiden yrityscasejen pohjalta. Harvemmin kuitenkaan niissäkään oikeasti tapasimme yritysten työntekijöitä saatikka yrittäjiä itsessään. 

Parasta antia yrittäjyyskasvatusnäkykulmasta oman motivaation, innostumisen ja rohkeuden kasvamisen saralla tarjoili minulle kouluaikoina vaihto-opiskeluaikani Australiassa. Siellä koulumaailma on hyvin vahvasti sidottu yritysmaailmaan ja opiskelijat tekevät eri kurssien harjoitustöitänsä miltei aina aitoihin sen hetken tarpeisiin paikallisille yrityksille. Tämän myötä opiskelijat näkevät jo opintojensa aikana useiden organisaatioiden toimintaa käytännössä niin suurten kuin pienten yritysten. Se antaa mielestäni jokaiselle oppijalle ihan erilaista tarmoa suorittaa opintoja laadukkaasti ja sisäistäen, koska koskaan ei tiedä joskos olisikin kyseissä organisaatiossa töissä tai tekisikö itse yrittäjänä töitä niiden ihmisten kanssa, joille harjoitustyöntänsä suoritti. Kaikki tämä kokemus minulla on vain yliopistomaailmasta, joka on toki vahvasti sidottu myös akateemisuuteen ja teoreettisuuteen. Mielestäni Australialainen toimintatapa ei todellakaan laskenut opetuksen tasoa vaan toi hienon siteen teorian ja käytännön välille varmistaen opiskelijan paremman ymmärryksen opetettavista asioista. En ole myöskään tutustunut tarkemmin Australian muiden asteiden tai ammatiopetuksen sisältöön, mutta yliopistokokemukseni puitteissa uskallan veikata, että siellä on varmasti muissakin oppilaitoksissa opetus sidottu vahvasti työelämään. 


Yrittäjyyskasvatuksen tila ja opetuksen lähtökohdat

1.8.2015 voimaan astunut toisen asteen tutkinto uudistus määrittelee yrittäjyyskasvatuksen yhdeksi pieneksi osaseksi yhteisten aineiden yhteiskunta ja työelämäosaaminen kokonaisuutta. Jos tämä osuus on vielä kaiken lisäksi integroitu siten, että jokaisessa aineessa tulisi yrittäjyyskasvatus huomioida niin kaikkien vastuu taitaa kääntyä itseään vastaan ei kenenkään vastuuksi. Itse yrittäjyyskasvatusfanina tämä tietenkin harmittaa, koska selkeästikkään ei huomata kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Ei pelkästään sen vuoksi, että suurin osa Suomen yrityskannasta on ammattitutkinnon suorittaneiden henkilöiden perustamia yrityksiä, mutta myös siksi, että jokaisen työntekijän tulisi tulevaisuudessa olla hyvinkin yrittäjähenkinen, jotta pärjää työelämässä. Kaiken kukkuraksi Suomi kaipaa tällä hetkellä vahvaa uuden yrittäjäsukupolven syntyä, jotta pystymme pitämään kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta. 

Toisaalta sitten uusissa ammatillisten tutkintojen perusteissa korostetaan osaamista ja työelämäläheisyyttä sekä opiskelijoiden yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja. Tutkinnon laajuutta ei enää määritellä opintoviikoilla vaan osaamispisteillä eli ajan mittaamisen sijasta mitataan opiskelijan osaamista. Osaamista voi siis karttua koulussa, työssäoppimisjaksolla, kesä- tai viikonlopputöissä sekä vapaa-ajalla, joka on mielestäni todella hieno suunta.
(http://www.osao.fi/nyt/uutiset/arkisto/2015/08/tutkintouudistus-astui-voimaan.html) 

Tästä muualla kuin koulussa tehtävästä opiskelusta saimmekin kuulla hyvän puheenvuoron lähipäivässä, jossa vieraili Kesä yrittäjä -projektin vetäjä Anton Jussila, joka kertoi hyvin positiivisesta viime kesän kokeilusta. Löysin myös vanhempaa materiaalia, joka tuki kaikkea Antonin sanomaa ja toivoisin, että opiskelijat saavat tälläisestä rohkeasta toiminnasta kasaan myös monipuolisesti opintoja osaamisen osoittamisen muodossa. (www.kesäyrittäjä.fi, http://www.osao.fi/nyt/uutiset/arkisto/2014/10/yrittajyyskasvattajat-haluavat-vahvistaa-nuorten-kesayrittajyytta.html

Voi myös todeta asian menneen parempaan suuntaan, kun löysin 2009 vuoden autoalan tutkintosisällön verkosta, jossa yrittäjyysopinnot oli pääasiassa sisällytetty valinnaisiin tai tutkintoa täydentäviin opintoihin, joten enemmän oikeaan suuntaan ollaan menossa, jos yrittäjyyskasvatus on tullut osaksi kaikkien tutkintoa ainakin jollakin tavalla. (http://oph.fi/download/169079_110502_Autoalan_perustutkinto_2009.pdf) 

Yksi ratkaisun avain parantaa yrittäjyyskasvatusvalmiuksia opettajilla olisi työkokeilut. Tiedän, että joissakin oppilaitoksissa on alettu järjestää opettajien omia TET-jaksoja, joissa opettajat jalkautuvat yrityksiin oppimaan ja luomaan uusia verkostoja. Näiden opettajien säännöllisten yrityselämävisiittien suorat hyödyt alkavat varmasti näkyä hyvinkin nopeasti opetuksen monipuolisuutena ja vahvempana työelämälähtöisyytenä. Näen nämä erityisen tärkeäksi, koska Suomessa on hyvän koulujärjestelmänkin vuoksi paljon opettajia, jotka ovat niin sanotusti aina olleet vain koulussa eli siirtyneet itse opiskeluputkesta opetusputkeen ja ovat tämän vuoksi kokonaan vailla yrityselämän kontakteja ja oikeaa tuntumaa. 

Sen lisäksi, että tämän hetkisen opetushenkilökunnan yrittäjyyskasvatusvalmiuteen puututtaisiin näillä konktreettisilla tavoilla, olisi myös uusien opettajien rekrytoinnissa kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota taustan monipuolisuuteen. Tämä vaatii asennemuutosta myös valintakriteeripainotuksissa eli liiasta akateemislähtöisyydestä siirryttäisiin myös työelämän tuoman kokemuksen arvostamiseen. Tällä tavoin saataisiin pikkuhiljaa opetushenkilökunnan osaamista rikastettua ja monipuolisuudesta hyötyisi myös kanssaopettajat ja opiskelijat. 

Vahvalla työelämäkokemuksella varustetut opettajat uudistaisivat myös varmasti oppilaistosten prosesseja ja käytäntöjä. Yrityspuolella esimerkiksi jatkuva yhdessä tekeminen, tiimiorganisaatiot ja tuotetun materiaalin jakaminen ovat arkipäivää, joka ei vielä tänäkään päivänä opetushenkilökunnan keskuudessa toteudu, ei edes saman oppiaineen sisällä. Uskon, että tämän toimitavan muuttuessa opetuksen laatu pomppaisi Suomessa taas ihan uudelle tasolle ja opettajatkin viihtyisivät työssään paremmin, kun saisivat jatkuvasti uusia virikkeitä työhönsä toisten opettajien kanssa yhdessä tekemisestä ja opetuksen sisällön suunnittelusta ja toteutuksesta. Jo itsessään tämä parantaisi myös opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksia, koska onhan tässä kyse paljolti asennekasvatuksesta ja inspiroivan ilmapiirin luomisesta.


Opiskelijoiden mukaanottaminen

Ammatillisella puolella monella opiskelijalla on jo kouluun tullessaan vahva työelämäkuva ja yrittäjyystausta omien yrittäjätaustaisten vanhempien kautta. Ovathan he valinneet alansa omien vanhempien jalanjäljissä ja näkevät jo tulevaisuudessa ottavansa ohjakset vanhempiensa yrityksestä. Näiden opiskelijoiden vahva mukaan ottaminen yrittäjyyskasvatuksellisessa näkökulmassa olisi erittäin tärkeää, koska heidän kauttaan pystyisi muillekin opiskelijoille ammentamaan tietoa ja ammattiylpeysasennetta. Opettajien tulisi siis panostaa eritoten alkuvaiheen tutustumiseen ja opiskelijoiden taustan selvittämiseen, jotta he pystyisivät tunnistamaan näitä opiskelijoita oman opetuksensa tueksi. Se, että ammatillisilla opettajilla on niin huonot työelämäyhteydet on harmillista ja osoittaa, sen että Suomessa ei ole onnistuttu jalkauttamaan alumnitoimintaa riittävälle tasolle. Ovathan opettajat jatkuvasti tuottamassa uusia työelämän experttejä, joiden kautta heillä tulisi valmistumisen jälkeen olla yhteydet yrityksiin, joihin opiskelijat siirtyvät. 

Olen innolla seurannut kuinka yliopistolla on vihdoin herätty alumnitoiminnan tärkeyteen ja selkeästi alettu panostamaan siihen ettei yhteys oppilaitokseen katkeaisi täysin valmistumisen jälkeen. Joillekin toki koulun päätökseen saaminen on ihana helpotus, jonka jälkeen ei nähdä miksi yhteyttä tulisi säilyttää, mutta suurimmalle osalle opiskeluajat ovat kultaisia aikoja, joita on kiva muistella jälkikäteen ja miettiä miten oppilaitos oikeasti valmisti kohti työelämää. Jatkuvasti törmään keskusteluihin, joissa koetaan, että oppilaitoksissa opitut asiat ovat olleet turhia eivätkä ole antaneet eväitä sen hetkiseen työhön ollenkaan. Yliopistossa monesti kyllä puhuttiinkin, että koulu opettaa meidät vain oppimaan, joka toki on tärkein taito, kun lähdetään työelämässämme erikoistumaan johonkin tietttyyn tehtävään, koska eihän kukaan opettaja voi kaikkien työtehtävien erityisosaaja ollakkaan. 


YVIstä energiaa yrittäjyyskasvatukseen

Törmäsin tämän yrittäjyyskasvatuskurssin taustamateriaaleissa www.yvi.fi -verkkosivustoon, jota ei voi muuta kuin suositella. Sivustolle on kerätty valtava määrä monenlaista yrittäjyyskasvatusinfoa opettajille, mutta uskon sen hyödyntävän kaikkia yrittäjyyden parissa työskenteleviä ihmisiä. Sivustosta innostuneena ja yrittäjyyskasvatuksen henkeen sopien jaoinkin jo tietoa tästä tietopankista omissa kasvatuksellisissa ja yrittäjyyshenkisissä verkostoissa. 

Parasta antia sivustolla mielestäni ovat valmiit opetusmateriaalit (http://www.yvi.fi/oppimateriaalihaku), joista löytyy sisältöä niin oppiaine- ja oppilaitostaisesti, mutta myös yleisemmin katsausta erilaisiin yritttäjyyttä ja työelämää koskeviin teemoihin, kuten miksi verotetaan, tulevaisuusajattelusta ja pohdintaa missä on bisneksen paikka. Kattavan materiaalikokoelman lisäksi sivustolta löytyy laaja sanasto (http://www.yvi.fi/sanakirja), jossa on selkeästi ja havainnollisesti kuvattu tärkeimpiä aihepiirin ympärillä olevia termejä. 

Projektin ollessa vielä aktiivinen sivulla on toteutettu myös YVI-moottori niminen ideointityökalu, joka on toiminut sosiaalisen median tavoin avoimena kehitysalustana. Tämä työkalu on otettu nyt pois käytöstä, mutta tätä avoimen innovoinnin alustaideaa on jatkanut sittemmin Dynastart-sivusto (www.dynastart.fi). Dynastart-sivustolle on tuotettu satoja erilaisia liiketoimintaideoita, joita voi vapaasti käydä kuka tahansa arvioimassa. Dynastartissa jokaisesta ideasta löytyy havainnollistava video, jonka katsomalla pääsee ideaan käsiksi. Mielestäni jo itse videon tuottaminen liikeideasta tälläiseen tarkoitukseen on todella hyödyllistä osaamista kenelle tahansa ja miltei mille tahansa alalle työllistyvälle opiskelijalle, joten työkalu on kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. 

Toinen kattava yrittäjyyskasvatuksen tukisivusto on YES -keskuksen sivusto (http://www.yes-keskus.fi/). Sen tarkoituksena on kannustaa opettajia yrittäjyyskasvatuksen piiriin. Sivulta löytää myös materiaalia opetuksen tueksi, mutta ei kuitenkaan mielestäni niin valmista materiaalia kuin YVIn arkistosta. YES-sivustolta kuitenkin löytyy erilaisia testejä niin opiskelijoille kuin opettajille. Tekasin itse yrittäjyystestin, jonka tuloksista tunnistin itseni ja toimintatapani. 

Yrittäjätestin löydät: http://www.yes-keskus.fi/yes/yrittajyystesti/

Tunnistan itseni - tunnistattekos minut?

Toinen mielenkiintoinen sivustolta löytyvä juttu on Lappeerannan yliopistossa kehitetty opettajien yrittäjyyden mittaristo (https://developmentcentre.lut.fi/muut/yrittajyysmittaristo/) , joka toimii siis itsearviotyökaluna, jonka käyttäjäksi kirjauduin myös, jotta pääsin tutkimaan kyselyn kysymyksiä tarkemmin. En kuitenkaan vastaillut kyselyyn, koska jo sen taustakysymyksissä tuli selkeästi ilmi, että se on tarkoitettu oikeasti opetustyössä tällä hetkellä työskenteleville. Mittaristossa hienosti käytiin läpi niin opettajan yrittäjätaustaa kuin työelämäläheisyyttä niin opetuksessa, harjoitustöissä kuin opinnäytetöissä ja kyseltiin myös yrittäjävierailuiden ja -vierailijoiden käyttämisestä opetuksen tukena. Lisäksi pureuduttiin opettajan omiin mieltymyksiin ja yrittäjämäisiin tapoihin toimia. 

Summa summarum

Kaikkinensa yrittäjyyskasvatus on valtaisa innostuksen lähde, kun sen helppouden ymmärtää. Monille opettajille se varmasti näyttäytyy peikkona, jos omat työelämävalmiudet ja -verkostot ovat heikot. Näitä taitoja on kuitenkin helppo jokaisella lähtä kartuttamaan vaikka jo miettimällä lähipiirissä olevia ihmisiä ja heidän ammattejaan ja urapolkujaan. Voi löytää hyvinkin läheltä esimerkiksi harrastusten piiristä tai vaikka naapurista hyviä yrittäjämäisiä ihmisiä, joiden uratarinoita ja osaamista voisi hyödyntää oman opettajuuden tukena. 

Yrittäjyyskasvatus on mitä suurimmassa määrin asenne oppiaine, jonka integroimista mihin tahansa oppiaineeseen tuetaan tällä hetkellä todella paljon. Jopa täältä Pohjois-Pohjanmaalta löytyy oma YES-hanke, jonka vetäjä Leena Eskola tuli meille lähipäivänä tutuksi. Kenelläkään ei siis tulisi olla korkeaa kynnystä lähteä viemään Suomea kohti uutta tulevaisuutta. Näitä innostuksen ja tulevaisuuden asioita on pohdittu myös yrittäjyyskasvatusblogin kahdessa viimeisessä kirjoituksessa (http://loikkablogi.fi). 

Fiilistelyä yrittäjyyskasvatuksesta

Valinnaiset opinnot aloitettu, jihaa! Hyvä fiilis eilisestä lähipäivästä. Oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatus rules!

Nyt tarttee vaan paneutua esseen kirjottamiseen, jotta saa myös suoritusmerkinnän kyseisestä oppikokonaisuudesta.

Oli siis hyvin mielenkiintoinen ja mielipiteitä sisältävä päivä. 

Kuvassa iltapäivän vierailijamme Mika Kananen Finpeciltä. 

Tulevaisuuden oppimisesta

Nyt oli pakko aktivoitua superpitkäksi venyneen tauon jälkeen. Tulin siis jakamaan hyvän linkin itsellni talteen ja muille iloksi. Linkki käsittelee tulevaisuuden oppimista. Tekstistä löytyy paljon hyviä käytännön vinkkejä, kuten "ensiksi luokkahuoneet on järjestettävä niin ettei oppilaat tuijota toistensa niskoja". Tällä viitataan siihen, että kouluissa ei pitäisi keskittyä niinkään tiedollisiin taitoihin vaan sellaisiin joista on hyötyä myös, kun maailma muuttuu eli esimerkiksi vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. 

Ja se linkki: https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/opin-tiet

APE12: Yrittäjyyskasvatus

Mitä on yrittäminen? Mitä on yrittäjyyskasvatus?

Yrittäminen on rohkeutta valita oma polku, uskoa vahvasti omaan osaamiseen, nauttia vapaudesta ja vastuusta, halu menestyä ja ikuinen innostus paahtaa oman asian eteen.

Yrittäjyyskasvatus on mitä suuremmissa määrin asennekasvatusta, silmien aukaisemista sen monipuolisille vaihtoehdoille, ennakkoluulojen karistamista ja toki vahvan ammattiosaamisen luomien mahdollisuuksien oivaltamista.

Noihin omiin ajatuksiini nojautuen lähdin sulkeltamaan kohti omaa opetusteemaa.

Osaamistavoitteemme oli määritelty niin, että opettajaopiskelijat vahvistaisivat sisäistä yrittäjyyttään ja kehittäisivät omia oppimisympäristöjään työssään niin, että ne vahvistaisivat yrittäjyyden potentiaalia. Toteutuksemme nojasi vahvasti juurikin tähän sisäiseen yrittäjyyteen ja yrittämisen hauskan puolen esiin tuomiseen, jotta kynnys yrittäjyyteen madaltuisi ja yrittäjyyttä yhtenä työllistämisen muotona arvostettaisiin jatkossa enemmän. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa näitä uusia rohkeita nuoria yrittäjiksi, kun isojen yritysten aika on ohi ja työtä tehdään enemmissä määrin pienten yritysten verkostoissa ihan alasta riippumatta.

Ryhmämme APE12-toteutus nojasi vahvasti elämyksellisyyteen, jonka elementteinä olivat alun itse tehty herättely-youtube-video, Maarit tuutorin oman vauhdikkaan ennakkotehtävän suorittaminen, Polar Bear Pitching -kisan seuraaminen ja ihka elävän yrittäjävierailun toteuttaminen. Polar Bear Pitching on kisa startup-yrittäjille eli vasta-alkaneille kasvu-, kansainvälistymis- ja rahoitushakuisille yrityksille. Kisa itse haastaa yrittäjiä kylmillä olosuhteilla, kun yrityksen pitch eli hissipuhe (ydinsanoma) tulee pitää avannosta käsin ja vakuuttaa sillä tilannetta seuraavat rahoittajat.  Näiden elämyselementtien avulla vastasimme osaamistavoitteen toteutumisessa.

Ydinsisältöasioihin vastuutimme opettajaopiskelijaystävämme jo ennakkotehtävässä. Ydinkysymykset olivat millaisilla opetus- ja arvointimenetelmillä vahvistat opiskelijan sisäisen yrittäjyyden kehittymistä ja miten yrittäjyyskasvatusta ja sen tavoitteita tulee toteuttaa ammatillisessa koulutuksessa? Näihin pohjautuen loimme socrative-kyselyn, jossa kaikki tehtävää suorittavat pääsivät itseopiskelemaan yrittäjyyden perusteita tutustuen mm. eri yritysmalleihin. Lisäksi haastoimme opiskelijat miettimään videon pohjalta erilaisia opetusmenetelmiä yrittäjyyskasvatukseen ja miten ne juuri sopisivat omiin aloihin, jolle ovat suuntaamassa. Tehtävän lopuksi kaikki pääsivät testaamaan millaisia yrittäjiä heistä tulisi tämän testin avulla: http://rohkeasuomi.fi/visat/yrittajatesti/
Oli kiva huomata kuinka opiskelijat todella panostivat ennakkotehtävään ja selkesti innostuivat siitä, kun jakoivat muunmuassa omissa facebook-profiileissaan yrittäjätyyppiään.

Pyrimme kaikilla tavoilla pitämään yllä positiivista asennetta niin tehtävien annossa kuin itse opetussessiossa, jossa vähän tekniikka meinasi asettaa haasteita. Itse en päässyt oman Polar Bear Pitching työroolini vuoksi livenä sessioon paikalle, mutta koko ajan seurasin tilannetta ryhmämme whatsapp-kanavan kautta antaen lisäksi väliaikatietoja. Olin kyllä kiitollinen siitä kuinka hienosti ryhmäläiset selvisivät sessiosta ja pystyivät muokkamaan aikataulua hienosti lennosta. Tätähän opettaminen juurikin todellisuudessa on. Harvemmin asiat menevät niin kuin suunnittelee. Saimmekin palautetta opettajatuutorilta tästä yllätyksellisyyden koukuttavasta tunnelmasta, joka alkoi jo meillä ennakkotehtävän vaiheittaisesta julkaisemisesta.

Fiilis oli kyllä todella hieno opetussession jälkeen, kun olimme viimeinen opetusryhmä ja nyt APE-opinnot olivat näitä lopputöitä vaille vaille valmiit. Itselläni elämäntilanne on ollut hyvinkin uudenlainen nyt tammikuusta eteenpäin, kun vaihdoin työpaikkaa ja mieheni aloitti yrittäjänä, joten aikataulutus näitä omalla ajalla tehtäviä opeopintoja varten on ollut todella tiukassa. Kaiken kukkuraksi jään nyt pienelle tauolle opeopintojen suhteen, kun saamme perheenlisäystä tulevan kuukauden sisään. :) Isoimmat osiot näitä opintoja on onneksi kuitenkin jo pulkassa, kun kasvatustieteelliset suoritin viime kesänä ja nyt nämä APE-opinnot. Opetusharjoittelua jos seuraavaksi alkaisi suunnittelemaan ja sitten toki lisäksi niitä valinnaisia opintoja.

Kiitoksia kaikille lukijoille ja lupaan kuitenkin pitää tätä blogia jokseenkin aktiivisena myös mammalomani aikana.