Opetusharjoittelu tradenomiopiskelijoiden opena

Sain sovittua opetusharjoitteluni viime keväänä, kun sattumalta törmäsin lehtori Eija Rajakankaaseen Henryn tilaisuudessa. Oli kyllä hienoa, että Eija innostui ottamaan minut ohjattavakseen, koska olin juuri edellisellä viikolla selaillut ammattikorkeakoulun sivuja ja ajatellut, että henkilöstöjohtamisen kurssille minulla olisi kokemuksen kautta paljon annettavaa.

Sovimme Eijan kanssa, että ottaisin koko lukukauden kurssista osuudekseni henkilöstövoimavarojen muodostamisen ja kansainvälisen henkilöstöjohtamisen kokonaisuudet. Aihepiirit sopivat minulle todella hyvin, kun urani aikana olen päässyt paljon rekrytoimaan ja toiminut usemmassakin kansainvälisessä pk-yrityksessä. Opetuskertoja sain pidettäväkseni 3 torstaita, jolloin opetusta oli aina kolmen oppitunnin verran kerralla. Tämän lisäksi sovimme, että pitäisimme välitentin, johon tulisi myös minun osuudesta kysymyksiä.

No nyt ollaan siinä tilanteessa, että tunnit on pidetty ja maanantaina on tentin vuoro ja kun sekin on suunniteltu niin oli tämän reflektoivan blogikirjoittamisen vuoro.

Mitä opetusharjoittelu on siis opettanut minulle?

1. Pitkäjänteistä opetuksen suunnittelua
Kesäkuusta asti tiesin tulevan opetusharjoittelun sisällön, joten aloitin valmistautumisen lukemalla ensin kurssikirjan. Viitalan Henkilöstöjohtaminen oli minulle uusi opus ja tuntui todella mukavalta lukea teoriaopusta aihepiiristä, jonka kanssa joka päivä työpaikalla olen tekemisessä. Tein samalla muistiinpanoja sekä opetusta, mutta myös työtä varten.

Kesällä aloin myös pikkuhiljaa laittaa ylös kurssille sopivaa materiaalia, johon törmäsin lukiessani henkilöstöhallintoon liittyviä uutisia ja blogeja. Lisäksi keräilin paperisia työilmoituksia talteen, vaikken ihan tarkalleen vielä tiennyt kuinka niitä tunneilla hyödyntäisin.

2. Opetusmateriaalin valmistelua ja tuntisuunnittelua

Elokuun alussa aloitin opetusmateriaalin valmistelun. Päätin käyttää preziä työkaluna, vaikkakin tiesin sen käyttämiseen menevän jonkin verran enemmän aikaa, halusin kuitenkin tarjota opiskelijoille parempaa laatua ja elämyksellisyyttä. Taustamateriaalina minulla toimi Eijan edellisvuoden kalvot, mutta en antanut niiden liikaa vaikuttaa omaan sisällönsuunnitteluun.
Tuntien suunnittelusta minulla ei sinänsä ollut paljon aikaisempaa kokemusta, kun Australian työssäni teimme sitä ryhmänä ohjaavan opettajan alaisuudessa.

Tuntien lisäksi kokonaisuus sisälsi viikkotehtävien valmistelua. Lähiopetustuntien määrää oli viime vuodesta vähennetty, joten opiskelijoille jäi enemmän itseopiskeluvastuuta. Onneksi huomasin pian haalineeni jopa liiankin paljon oheismateriaalia, joten niitä materiaaleja hyödynsin sitten näissä viikkotehtävissä. Opiskelijat pääsivät muunmuassa tutustumaan Jelpin hakijalähtöiseen rekrytointiin, duunitorin kesälopussa julkaisemaan valtakunnalliseen rekrytointitutkimukseen ja laitoinpa mina opiskelijat käymään myös MegaMatchmaking rekrytointitapahtumassakin. Sain viimeisellä tunnilla tietää, että yksi opiskelijoista oli jopa työllistynyt tapahtuman kautta, joten se sai minut kyllä hyvälle mielelle.

Tuntisuunnittelu oli selkeästi prosessin aikaa vievin osuus, kujn muokkasin ja viilasin sisältöäni useaan otteeseen. Lisäksi pyrin ymmärtämään kuinka kauan tiettyjen osuuksien läpikäyntiin menisi aikaa. Vaikka minulla oli jo kaikki kolme opetuskertaa suunniteltuna ennen ensimmäistäkään tuntia huomasin hyvin pian ensimmäisen tunnin aikana, että pääsisin muokkailemaan sisältöjä ja aikataulutusta, jotta saisin opetettavat asiat läpikäytyä. Aika tunneilla nimittäin tuntui kuluvan kuin siivillä!

3. Jännityksen sietämistä
Ensimmäinen opetuskertani jännitti minua todella paljon. Yöni sain yllättävänkin hyvin nukuttua, mutta nukkumaan mennessä selkeästi hermoilin seuraavan päivän opetuksesta. En oikein tiedä mistä jännitykseni johtui, sisältöosaaminen ei sinänsä ainakaan pitäisi pelottaa, koska olin päättänyt ottaa hyvin käytännönläheisen tavan opettaa ja kertoa paljon vähäisen teorian sekaan esimerkkejä omasta työelämästäni. No pelkasinkö sitten opiskelijoiden kohtaamista? Ehkä tai ehkä en, koska olinhan käynyt seuraamassa Eijan opetusta ja esitellyt itseni jo opiskelijoille aikaisemmin. He olivat samanikäisiä kuin opettettavani Australiassa ja silloinhan itse oli 6 vuotta nuorempi! Jännitys johtui enemmänkin siitä, että mietin kuinka opiskelijat ottaisivat minut vastaan. Nauraisivatko he minun kevennyksille. Olisinko kuolettavan tylsä ja he vain haukottelisivat tai tulisivatko he enää seuraavalle opetuskerralle mukaan ollenkaan. Tunnilla kun ei ollut läsnäolopakkoa. No ilokseni voin todeta, että opiskelijat eivät juurikaan haukotelleet, he ilmestyivät jokaiselle tunnille ja kaiken kukkuraksi he olivat yllättävänkin aktiivisia käymään keskustelua. Juujuu, tämä ikäpolvi joista aina puhutaan ettei opiskelu kauheasti kiinnosta. Juuri tuosta opiskelijoiden interaktiivisuudesta sain selkeästi energiaa tunneilla. Olisi suorastaan kauheaa yksinpuhella pitkät pätkät.

4. Muutoskyvykkyyttä
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. No opettamisessa hyvä suunnittelu on avain, mutta kyllä joustavuus ja tilannetaju ovat vieläkin tärkeämpiä. Vaikka kuinka hyvin olin valmistautunut ja suunnitellut tuntejani niin yllätyksiltä ei voitu välttyä. Yksi hyvä esimerkki tästä oli se, että olin toiselle kertaa suunnitellut laittavani viikkotehtävän tehneet ja viikkotehtävän väliin jättäneet tekemään eri tehtävää ja yhdistämään ne harjoituksen kautta niin hommassahan kävi niin että kaikki tunnille tulleet olivatkin tehneet tehtävät. Siinä sitten lennosta sävellettiin koko tuntitehtävä uusiksi ja siitäkin selvittiin, mutta tässä nähtiin se, että opettajan tulisi varautua ihan kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin eikä tehdä tuommoisia oletuksia jonka menin tekemään suunnitteluvaiheessa. Mut aijai, ku oli hyvä mieli, että opiskelijat oikeasti tekivät läksynsä. J

5. Eri opetusmenetelmien käyttöä
Otin selkeäksi tavoitteeksi tuntejasuunnitellessani sen, että käyttäisin mahdollisimmn monipuolisesti eri opetusmenetelmiä tuntieni aikana. Sainkin sisällytettyä tunteihini mukaan muunmuassa väittelyä, luennointia, learning cafeeta ja pari- ja ryhmätyöskelyä monella eri tavalla. Lisäksi opetusmateriaaleina käytin esimerkiksi videota, artikkeleja, blogeja ja tutkimuksia. Ajankäytöllisesti haastavin oli selkeästi learning café, vaikka pyrin sen ohjeistamaan hyvin niin aikaa tuntui kuluvat enemmän kuin olin allokoinut. Lisäksi laitoin opiskelijat toimimaan monien eri henkilöiden kanssa, enkä tyytynyt heidän valitsemiin ryhmiin tai työskentelykumppaineihin tuntitehtäviä suoritettaessa.

Kahdella ensimmäisellä kerralla olin myös kutsunut tunneille vieraan. Tämänkin järjestin vähän normaalista poikkeavasti, kun avasin opiskelijoiden ja vieraan välille Zoom-yhteyden. Vieraiden etävierailu oli hyvin tehokas ja toimiva tapa vaikkakin koulun teknisen välineistön kanssa meinasi olla haasteita. Selkeästi tätä tapaa ei liiaksi harrasteta vaikka se olisi hyvin suotavaa, koska tällöin saisi myös kiireisiä yrityselämän henkilöitä helpommin antamaan vinkkejään työelämästä opiskelijoille, kun he pystyvät hoitamaan vierailun omalta työpisteeltään.


6. Tenttikysymysten valmistelemista ja arviointiosaamista
Tentin luominen aiheutti ehkä eniten harmaita hiuksia tämän koko opetusharjoittelun aikana. Olin jo kirjaa lukiessani merkannut itselleni kohtia, joita voisi opiskelijoilta kysyä, mutta kun tenttikysymysten luontiaika tuli niin koin siinä selkeästi valinnanvaikeutta. Oli vaikeaa yrittää kysyä tasapuolisesti koko opetettavasta kokonaisuudesta ja samalla arvioida olisivatko kysymykset liian helppoa vai haastavia. Tätä ei myöskään helpottanut lainkaan se, että samalla tuli miettiä opiskelijoiden tenttiin käytettävää aikaa (1h) ja pisteytystä. Pisteitä minun osuuteeni oli 4p. Eija onneksi jakoi minulle ennakkoon oman 2p osuuteni niin siihen pystyin sitten vähän vertaamaan, minkä verran 4p kysymyksinä mahtoi olla. Onnistui kuitenkin mielestäni luomaan monimuotoiset tenttikysymykset, joihin tein yhdistä viivalla, luettele ja määritteletyyppisiä tehtäviä. Nähtäväksi huomenna jää kuinka hyvin onnistuin tässä projektissa.


7. Ohjaavan opettajan kanssa työskentelyä & ammattikorkeakoulun tapoihin tutustumista
Toinen iso oppi minulle tästä opetusharjoittelusta oli selkeästi ohjaavan opettajan kanssa työskentely. Kaikenlainen ryhmä- ja  parityöskentely on toki itsestään selvyys yritysmaailmassa toimiessa, mutta opetusalalla se ei vielä ole tätä päivää. Oli siis ilo ja onni olla todella ammattitaitoisen opettajan ohjattavana. Jo ensimmäinen palaverimme todisti, että Eija on asiansa osaava ja monipuolinen opettaja. Se mikä ilahdutti minua eniten oli, että meidän ajatusmaailmamme työelämän tuomisesta lähelle opetusta kohtasivat ja hän arvosti sitä, että teorioiden sijaan keskityin avaamaan aihepiiriä käytännönkokemusten ja caseartikkeleiden kautta.

Bonuksena kaupanpäälle olen tässä samalla saanut tutustua ammattikorkeakouluun opinahjona, kun itse olen yliopistokasvatti. Olen lounaiden aikana saanut kuulla muiden alojen opettajien mietteitä omasta työstään ja oppinut muunmuassa kuinka tutkinnot tällä puolen rakentuvat.

Opetusmaailma on valtavassa murroksessa ja se on jo digitalisoitumisen myötä muuttanut nyt hurjasti muotoaan. Opettajat ovat valtavat uudistumispaineen alla ja heidän tulisi normaalityökuormansa lisäksi pyrkiä omaksumaan kokoajan uutta, jotta voisivat tarjota opiskelijoille ajantasaista ja laadukasta opetusta.

Näen kuitenkin muutoksen tuovan myös valtavia mahdollisuuksia opettajan arkeen. Heillä on muumuassa kaikki avaimet siihen että vihdoin työelämän ja koulun välistä kuilua saataisiin kavennettua ja näin ollen tuotettua parempia työntekjöitä työnantajien tarpeisiin.

Opetusharjoittelu on itselleni ollut melkoinen ponnistus tässä, kun tätä on töiden ja perheen pyörittämisen ohella tehnyt, mutta fiilis on sitäkin parempi, kun loppusuora hommassa jo näkyy. Jokaisen oppitunnin jälkeen olen kuitenkin ollut todella energisoitunut ja olen hyvillä mielin mennyt loppupäiväksi normitöiden pariin. Näen itseni selkeästi joskus tekevän opetusta työkseni, koska niin paljon iloa se on minulle näinä viikkoina antanut.