Kurssin sisältöä itsessään kuvattiin seuraavasti opinto-oppaassa: Opiskelija osaa toteuttaa ja kehittää mielekkäitä yrittäjyysopetuksen pedagogisia ja didaktisia projekteja oppiainerajat ylittävänä yhteistyönä ammatillisissa opinnoissa. Opintojakson keskiössä ovat varhainen oppijan urapolun suunnittelu, oppijan myönteisen minäkuvan ja sisäisen yrittäjyyden vahvistaminen.
Tästä erityisesti päivän aikana nousi esille myönteisen minäkuvan ja sisäisen yrittäjyyden aihepiirit. Puhuimme vahvan ammatti-identiteetin vaikutuksesta ammattiin opiskelevien nuorten keskuudessa ja innostamisen, rohkeuden ja positiivisen tulevaisuusmielikuvan valamisesta yrittäjyyskasvatusopinnoissa.
Opinto-oppaassa kurssille asetetut ydinkysymykset olivat seuraavia:
1. Miten toteutetaan yksilöllinen ammattioppijan uraohjaus, työelämään valmentaminen ja työelämävalmiuksien kehittäminen?
2. Miten toteutetaan aktiivinen, oppiainerajat ylittävä yrittäjyyskasvatuksen pedagoginen ja didaktinen projekti ammatillisessa opetuksessa?
3. Millä menetelmillä edistetään ja kehitetään kouluorganisaatioiden välisiä yrittäjyysprojekteja sekä verkostoitumista.
4. Miten kouluorganisaatioissa voidaan vaikuttaa oppijan sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen?
Esseen tekstin sai myös kirjoittaa blogiin, joka tuntui minulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta, koska olen muissakin opettajakorkeakouluopinnoissani käyttänyt julkista blogiani alustana jakaa ajatuksiani.
Tehtävänanto oli melko vapaamuotoinen, kunhan se pohti yrittäjyyskasvatuksen sisältöä ja kuinka positiviista virettä aihepiirin saralla saataisiin tuotettua mahdollisimman paljon tulevaisuudessa. Tämän kirjoitettuani löysin kuitenkin sähköpostista Martti Pietilän toimittaman tarkentavan tehtävänannon, joka meni tiivistetysti näin:
1. Määrittele tavoitteet työllesi
2. Sisältö, millä erilaisilla menetelmillä päästään ko. tavoitteeseen ammatillisessa opetuksessa?
3. Millaista asennemuutosta tarvitaan opettajien työnkuvassa?
4. Suunnittele ja avaa tavoitteellisen ohjausprosessin kokonaisuus sekä sisältö opetuksessa?
5. Mikä on oppijan rooli kuvaamassasi prosessissa?
6. Arvioi millaiset mahdollisuudet 1.8.2015 voimaan astuneet uudet toisen asteen tutkinnon perusteet antavat tähän.
7. Pohdinta
Tavoitteesta toteutukseen
Taustaosaamisesta - millä pohjalla pohdin asiaa
Oma yrityspuolen kokemus koostuu pääsääntöisesti startup- eli kasvuyritysmaailmasta, jonne hakeuduin töihin jo DI-opintojeni loppuvaiheessa. Diplomi-insinööriopintoni eivät pitäneet aikoinaan sisällään minkäänlaista yrittäjyyskasvatusosuutta ja lisäksi meillä ei tekniikanpuolen opinnoissa käynyt kuin muutama hassu yritysvierailija, joten työelämäyhteys jäi kokonaisuudessaan hyvin heikoksi siinä osiossa opintojani. IT-alalla toki luotettiin silloin vahvasti siihen, että kaikki saavat jo opintojen ohella tehdä alan töitä, mutta siihen tulikin 2000-lukua eteenpäin mentäessä suuri muutos eritoten täällä Oulun seudulla. Minun DI-tutkintoni piti kuitenkin sisällään suuren määrän ohjelmistoliiketoiminnan ja talouden kursseja, joiden toteutuksessa oli sentään pieni työelämälähtöisyyden ja yrittäjyyden vire, kun teimme muunmuassa ryhmätöitämme ja esseitämme oikeiden yrityscasejen pohjalta. Harvemmin kuitenkaan niissäkään oikeasti tapasimme yritysten työntekijöitä saatikka yrittäjiä itsessään.
Parasta antia yrittäjyyskasvatusnäkykulmasta oman motivaation, innostumisen ja rohkeuden kasvamisen saralla tarjoili minulle kouluaikoina vaihto-opiskeluaikani Australiassa. Siellä koulumaailma on hyvin vahvasti sidottu yritysmaailmaan ja opiskelijat tekevät eri kurssien harjoitustöitänsä miltei aina aitoihin sen hetken tarpeisiin paikallisille yrityksille. Tämän myötä opiskelijat näkevät jo opintojensa aikana useiden organisaatioiden toimintaa käytännössä niin suurten kuin pienten yritysten. Se antaa mielestäni jokaiselle oppijalle ihan erilaista tarmoa suorittaa opintoja laadukkaasti ja sisäistäen, koska koskaan ei tiedä joskos olisikin kyseissä organisaatiossa töissä tai tekisikö itse yrittäjänä töitä niiden ihmisten kanssa, joille harjoitustyöntänsä suoritti. Kaikki tämä kokemus minulla on vain yliopistomaailmasta, joka on toki vahvasti sidottu myös akateemisuuteen ja teoreettisuuteen. Mielestäni Australialainen toimintatapa ei todellakaan laskenut opetuksen tasoa vaan toi hienon siteen teorian ja käytännön välille varmistaen opiskelijan paremman ymmärryksen opetettavista asioista. En ole myöskään tutustunut tarkemmin Australian muiden asteiden tai ammatiopetuksen sisältöön, mutta yliopistokokemukseni puitteissa uskallan veikata, että siellä on varmasti muissakin oppilaitoksissa opetus sidottu vahvasti työelämään.
Yrittäjyyskasvatuksen tila ja opetuksen lähtökohdat
1.8.2015 voimaan astunut toisen asteen tutkinto uudistus määrittelee yrittäjyyskasvatuksen yhdeksi pieneksi osaseksi yhteisten aineiden yhteiskunta ja työelämäosaaminen kokonaisuutta. Jos tämä osuus on vielä kaiken lisäksi integroitu siten, että jokaisessa aineessa tulisi yrittäjyyskasvatus huomioida niin kaikkien vastuu taitaa kääntyä itseään vastaan ei kenenkään vastuuksi. Itse yrittäjyyskasvatusfanina tämä tietenkin harmittaa, koska selkeästikkään ei huomata kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Ei pelkästään sen vuoksi, että suurin osa Suomen yrityskannasta on ammattitutkinnon suorittaneiden henkilöiden perustamia yrityksiä, mutta myös siksi, että jokaisen työntekijän tulisi tulevaisuudessa olla hyvinkin yrittäjähenkinen, jotta pärjää työelämässä. Kaiken kukkuraksi Suomi kaipaa tällä hetkellä vahvaa uuden yrittäjäsukupolven syntyä, jotta pystymme pitämään kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta.
Toisaalta sitten uusissa ammatillisten tutkintojen perusteissa korostetaan osaamista ja työelämäläheisyyttä sekä opiskelijoiden yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja. Tutkinnon laajuutta ei enää määritellä opintoviikoilla vaan osaamispisteillä eli ajan mittaamisen sijasta mitataan opiskelijan osaamista. Osaamista voi siis karttua koulussa, työssäoppimisjaksolla, kesä- tai viikonlopputöissä sekä vapaa-ajalla, joka on mielestäni todella hieno suunta.
(http://www.osao.fi/nyt/uutiset/arkisto/2015/08/tutkintouudistus-astui-voimaan.html)
Tästä muualla kuin koulussa tehtävästä opiskelusta saimmekin kuulla hyvän puheenvuoron lähipäivässä, jossa vieraili Kesä yrittäjä -projektin vetäjä Anton Jussila, joka kertoi hyvin positiivisesta viime kesän kokeilusta. Löysin myös vanhempaa materiaalia, joka tuki kaikkea Antonin sanomaa ja toivoisin, että opiskelijat saavat tälläisestä rohkeasta toiminnasta kasaan myös monipuolisesti opintoja osaamisen osoittamisen muodossa. (www.kesäyrittäjä.fi, http://www.osao.fi/nyt/uutiset/arkisto/2014/10/yrittajyyskasvattajat-haluavat-vahvistaa-nuorten-kesayrittajyytta.html
Voi myös todeta asian menneen parempaan suuntaan, kun löysin 2009 vuoden autoalan tutkintosisällön verkosta, jossa yrittäjyysopinnot oli pääasiassa sisällytetty valinnaisiin tai tutkintoa täydentäviin opintoihin, joten enemmän oikeaan suuntaan ollaan menossa, jos yrittäjyyskasvatus on tullut osaksi kaikkien tutkintoa ainakin jollakin tavalla. (http://oph.fi/download/169079_110502_Autoalan_perustutkinto_2009.pdf)
Yksi ratkaisun avain parantaa yrittäjyyskasvatusvalmiuksia opettajilla olisi työkokeilut. Tiedän, että joissakin oppilaitoksissa on alettu järjestää opettajien omia TET-jaksoja, joissa opettajat jalkautuvat yrityksiin oppimaan ja luomaan uusia verkostoja. Näiden opettajien säännöllisten yrityselämävisiittien suorat hyödyt alkavat varmasti näkyä hyvinkin nopeasti opetuksen monipuolisuutena ja vahvempana työelämälähtöisyytenä. Näen nämä erityisen tärkeäksi, koska Suomessa on hyvän koulujärjestelmänkin vuoksi paljon opettajia, jotka ovat niin sanotusti aina olleet vain koulussa eli siirtyneet itse opiskeluputkesta opetusputkeen ja ovat tämän vuoksi kokonaan vailla yrityselämän kontakteja ja oikeaa tuntumaa.
Sen lisäksi, että tämän hetkisen opetushenkilökunnan yrittäjyyskasvatusvalmiuteen puututtaisiin näillä konktreettisilla tavoilla, olisi myös uusien opettajien rekrytoinnissa kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota taustan monipuolisuuteen. Tämä vaatii asennemuutosta myös valintakriteeripainotuksissa eli liiasta akateemislähtöisyydestä siirryttäisiin myös työelämän tuoman kokemuksen arvostamiseen. Tällä tavoin saataisiin pikkuhiljaa opetushenkilökunnan osaamista rikastettua ja monipuolisuudesta hyötyisi myös kanssaopettajat ja opiskelijat.
Vahvalla työelämäkokemuksella varustetut opettajat uudistaisivat myös varmasti oppilaistosten prosesseja ja käytäntöjä. Yrityspuolella esimerkiksi jatkuva yhdessä tekeminen, tiimiorganisaatiot ja tuotetun materiaalin jakaminen ovat arkipäivää, joka ei vielä tänäkään päivänä opetushenkilökunnan keskuudessa toteudu, ei edes saman oppiaineen sisällä. Uskon, että tämän toimitavan muuttuessa opetuksen laatu pomppaisi Suomessa taas ihan uudelle tasolle ja opettajatkin viihtyisivät työssään paremmin, kun saisivat jatkuvasti uusia virikkeitä työhönsä toisten opettajien kanssa yhdessä tekemisestä ja opetuksen sisällön suunnittelusta ja toteutuksesta. Jo itsessään tämä parantaisi myös opettajien yrittäjyyskasvatusvalmiuksia, koska onhan tässä kyse paljolti asennekasvatuksesta ja inspiroivan ilmapiirin luomisesta.
Opiskelijoiden mukaanottaminen
Ammatillisella puolella monella opiskelijalla on jo kouluun tullessaan vahva työelämäkuva ja yrittäjyystausta omien yrittäjätaustaisten vanhempien kautta. Ovathan he valinneet alansa omien vanhempien jalanjäljissä ja näkevät jo tulevaisuudessa ottavansa ohjakset vanhempiensa yrityksestä. Näiden opiskelijoiden vahva mukaan ottaminen yrittäjyyskasvatuksellisessa näkökulmassa olisi erittäin tärkeää, koska heidän kauttaan pystyisi muillekin opiskelijoille ammentamaan tietoa ja ammattiylpeysasennetta. Opettajien tulisi siis panostaa eritoten alkuvaiheen tutustumiseen ja opiskelijoiden taustan selvittämiseen, jotta he pystyisivät tunnistamaan näitä opiskelijoita oman opetuksensa tueksi. Se, että ammatillisilla opettajilla on niin huonot työelämäyhteydet on harmillista ja osoittaa, sen että Suomessa ei ole onnistuttu jalkauttamaan alumnitoimintaa riittävälle tasolle. Ovathan opettajat jatkuvasti tuottamassa uusia työelämän experttejä, joiden kautta heillä tulisi valmistumisen jälkeen olla yhteydet yrityksiin, joihin opiskelijat siirtyvät.
Olen innolla seurannut kuinka yliopistolla on vihdoin herätty alumnitoiminnan tärkeyteen ja selkeästi alettu panostamaan siihen ettei yhteys oppilaitokseen katkeaisi täysin valmistumisen jälkeen. Joillekin toki koulun päätökseen saaminen on ihana helpotus, jonka jälkeen ei nähdä miksi yhteyttä tulisi säilyttää, mutta suurimmalle osalle opiskeluajat ovat kultaisia aikoja, joita on kiva muistella jälkikäteen ja miettiä miten oppilaitos oikeasti valmisti kohti työelämää. Jatkuvasti törmään keskusteluihin, joissa koetaan, että oppilaitoksissa opitut asiat ovat olleet turhia eivätkä ole antaneet eväitä sen hetkiseen työhön ollenkaan. Yliopistossa monesti kyllä puhuttiinkin, että koulu opettaa meidät vain oppimaan, joka toki on tärkein taito, kun lähdetään työelämässämme erikoistumaan johonkin tietttyyn tehtävään, koska eihän kukaan opettaja voi kaikkien työtehtävien erityisosaaja ollakkaan.
YVIstä energiaa yrittäjyyskasvatukseen
Törmäsin tämän yrittäjyyskasvatuskurssin taustamateriaaleissa www.yvi.fi -verkkosivustoon, jota ei voi muuta kuin suositella. Sivustolle on kerätty valtava määrä monenlaista yrittäjyyskasvatusinfoa opettajille, mutta uskon sen hyödyntävän kaikkia yrittäjyyden parissa työskenteleviä ihmisiä. Sivustosta innostuneena ja yrittäjyyskasvatuksen henkeen sopien jaoinkin jo tietoa tästä tietopankista omissa kasvatuksellisissa ja yrittäjyyshenkisissä verkostoissa.
Parasta antia sivustolla mielestäni ovat valmiit opetusmateriaalit (http://www.yvi.fi/oppimateriaalihaku), joista löytyy sisältöä niin oppiaine- ja oppilaitostaisesti, mutta myös yleisemmin katsausta erilaisiin yritttäjyyttä ja työelämää koskeviin teemoihin, kuten miksi verotetaan, tulevaisuusajattelusta ja pohdintaa missä on bisneksen paikka. Kattavan materiaalikokoelman lisäksi sivustolta löytyy laaja sanasto (http://www.yvi.fi/sanakirja), jossa on selkeästi ja havainnollisesti kuvattu tärkeimpiä aihepiirin ympärillä olevia termejä.
Projektin ollessa vielä aktiivinen sivulla on toteutettu myös YVI-moottori niminen ideointityökalu, joka on toiminut sosiaalisen median tavoin avoimena kehitysalustana. Tämä työkalu on otettu nyt pois käytöstä, mutta tätä avoimen innovoinnin alustaideaa on jatkanut sittemmin Dynastart-sivusto (www.dynastart.fi). Dynastart-sivustolle on tuotettu satoja erilaisia liiketoimintaideoita, joita voi vapaasti käydä kuka tahansa arvioimassa. Dynastartissa jokaisesta ideasta löytyy havainnollistava video, jonka katsomalla pääsee ideaan käsiksi. Mielestäni jo itse videon tuottaminen liikeideasta tälläiseen tarkoitukseen on todella hyödyllistä osaamista kenelle tahansa ja miltei mille tahansa alalle työllistyvälle opiskelijalle, joten työkalu on kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Toinen kattava yrittäjyyskasvatuksen tukisivusto on YES -keskuksen sivusto (http://www.yes-keskus.fi/). Sen tarkoituksena on kannustaa opettajia yrittäjyyskasvatuksen piiriin. Sivulta löytää myös materiaalia opetuksen tueksi, mutta ei kuitenkaan mielestäni niin valmista materiaalia kuin YVIn arkistosta. YES-sivustolta kuitenkin löytyy erilaisia testejä niin opiskelijoille kuin opettajille. Tekasin itse yrittäjyystestin, jonka tuloksista tunnistin itseni ja toimintatapani.
 |
| Yrittäjätestin löydät: http://www.yes-keskus.fi/yes/yrittajyystesti/ |
 |
| Tunnistan itseni - tunnistattekos minut? |
Toinen mielenkiintoinen sivustolta löytyvä juttu on Lappeerannan yliopistossa kehitetty opettajien yrittäjyyden mittaristo (https://developmentcentre.lut.fi/muut/yrittajyysmittaristo/) , joka toimii siis itsearviotyökaluna, jonka käyttäjäksi kirjauduin myös, jotta pääsin tutkimaan kyselyn kysymyksiä tarkemmin. En kuitenkaan vastaillut kyselyyn, koska jo sen taustakysymyksissä tuli selkeästi ilmi, että se on tarkoitettu oikeasti opetustyössä tällä hetkellä työskenteleville. Mittaristossa hienosti käytiin läpi niin opettajan yrittäjätaustaa kuin työelämäläheisyyttä niin opetuksessa, harjoitustöissä kuin opinnäytetöissä ja kyseltiin myös yrittäjävierailuiden ja -vierailijoiden käyttämisestä opetuksen tukena. Lisäksi pureuduttiin opettajan omiin mieltymyksiin ja yrittäjämäisiin tapoihin toimia.
Summa summarum
Kaikkinensa yrittäjyyskasvatus on valtaisa innostuksen lähde, kun sen helppouden ymmärtää. Monille opettajille se varmasti näyttäytyy peikkona, jos omat työelämävalmiudet ja -verkostot ovat heikot. Näitä taitoja on kuitenkin helppo jokaisella lähtä kartuttamaan vaikka jo miettimällä lähipiirissä olevia ihmisiä ja heidän ammattejaan ja urapolkujaan. Voi löytää hyvinkin läheltä esimerkiksi harrastusten piiristä tai vaikka naapurista hyviä yrittäjämäisiä ihmisiä, joiden uratarinoita ja osaamista voisi hyödyntää oman opettajuuden tukena.
Yrittäjyyskasvatus on mitä suurimmassa määrin asenne oppiaine, jonka integroimista mihin tahansa oppiaineeseen tuetaan tällä hetkellä todella paljon. Jopa täältä Pohjois-Pohjanmaalta löytyy oma YES-hanke, jonka vetäjä Leena Eskola tuli meille lähipäivänä tutuksi. Kenelläkään ei siis tulisi olla korkeaa kynnystä lähteä viemään Suomea kohti uutta tulevaisuutta. Näitä innostuksen ja tulevaisuuden asioita on pohdittu myös yrittäjyyskasvatusblogin kahdessa viimeisessä kirjoituksessa (http://loikkablogi.fi).
