Kasvatustieteet - pakollinen pahako?

Jo ennen kuin aloitin opiskelemaan kesäkuussa Kasvatustieteen perusteita Avoimen yliopiston kautta verkko-opintoina olin onnistunut luomaan itselleni niitä kohtaan asenteen pakollisesta pahasta, joten päätin ottaa härkää sarvista heti opintojen alkuun. Tämä asenne lähinnä johtui aikaisemmin näitä kursseja suorittaneiden kommenteista, joista huokui helpotus, kun heillä ne olivat jo takanapäin.

Näihin Opekorkean opintoihin siis suoritetaan hiukan tiivistetty paketti perus abrosta eli 10op kokonaisuus, johon kuuluu 2op Kasvatustieteen perusteet, 4op Kasvatuspsykologia ja 4 op Kasvatussosiologia. 

Meikä sulkelsi innolla alkuepäilyksistä huolimatta yliopisto-optiman maailmaan ja kyllähän se ihan imaisikin, ainakin ajallisesti mukaansa. :) Näin kuumana kesänä sai vähä keräillä motivaatiota katsella videoita, joiden luennoimisnopeus ei ehkä mun temperamentille ollut se sopivin tai sitten työelämä on opettanut minut pikkusen tehokkaampaa esitystapaa odottavaksi malttamattomaksi opiskelijaksi.

Parasta ehdottomasti kokonaisuudessa oli kasvatussosiologian kurssi. Sen ytimessä oli juuri sellaisia konkreettisia asioita, joista oli mielenkiintoista oppia, kuten syrjäytyminen. Luennoitsija myös onnistui omin esimerkein luomaan teoreettisista asioista helposti ymmärrettäviä.

No nyt olen yhtä teoreettista Kasvatussosiologian esseetä vaille kaikki hommat tuohon opintopakettiin hoitanut ja en voi muuta sanoa että kyllä minäkin huokasen ensi sunnuntaina viimestään helpotuksesta, kun saan tän osan opeopintoja kasaan. Toivon siis kaikille vielä tätä tulevaisuudessa suorittaville tsemppiä ja vinkkinä todettakoon, että varatkaa riittävästi aikaa, sen verran työteliäästä kokonaisuudesta on kyse. 

Ja loppujen lopuksi todettakoon, että ei tää mikään pakollinen paha ole vaan tosi hyödyllinen peruspaketti teoriaa kasvatuksesta varsinkin tälläiselle puhtaasti käytännössä näitä asioita kokeneelle dippainssille!

Tän opiskelijan viikonlopun ainoat opiskeluhetket tapahtuivat junassa kun sai lapsen nukahtamaan!

Niin ha tää kirjoitus on nyt kirjoitettu Bloggerin Appsilla. Kätevää! Suoraan junasta, kun ton kirjan lukeminen alko tökkiä! 

Koulutien alku...jälleen kerran!

Eilen se alkoi. KOULU! Opekoulu.

Tulin siis hyväksytyksi toukokuussa Oulun ammatilliseen opettajakorkeakouluun, jossa opiskelen DI-tutkintoni päälle 60 opintopisteen pedagogiset opinnot. No oikeammin aloitin jo opinnot kasvatustieteen perusopinnoilla jo kesäkuussa, mutta ne olivat täysin verkko-opintoja niin eihän niitä voi laskea :) 

Yksi osa tätä opettajaksi opiskelemista on virtuaalipäiväkirjan kirjoittaminen, jonka nyt aloitan kevyellä kokeilukirjoituksella. Lupaan siis pohdintaa ja mietintöjä virikekysymyksiin seuraavissa kirjoituksissa.

Valitsin keväällä ammattipedagogisten opintojen (APE) suoritustavaksi verkko-opetuksen, koska näin oli minulle helpointa tehdä opintoja töiden ohessa. Nämä APE-opinnot starttasivat nyt eilen ja tänään lähipäivillä. Parin päivän agendassa oli pääsääntöisesti tutustumista opintojen rakenteeseen, opiskelumenetelmiin ja toisiimme. Oli kiva huomata kuinka monipuolisen opiskelijaryhmän kanssa pääsee taivaltamaan tätä oppipolkua. 

Ryhmästämme löytyi osaamista muunmuassa musiikin, sairaanhoiton, englanninkielen, farmasian, monenlaisen tekniikan ja sosiologian alalta ja tässä listauksessa vasta murto-osa kaikesta siitä koulutus-, opetus-, ohjaus-, kasvatus- ja coachausosaamisesta, jota 23 reippaalla ryhmäläisellä oli.

Pari täyttä päivää asiaa on saanut kyllä aivot hyvin jumiin, joten olkoon pitemmät jorinat ja turinat parin päivän tapahtumista seuraavan kirjoituksen sisältöä. Nyt sulattelemaan uusia oppeja untenmaille. Palataan pian!